United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Graniitiss' silmät tarkastaa se äärtä ulappain; sen Kustaanmiekka kohoaa ja uhkaa: 'Tules vain! Ei iskuun tyydy miekka tää, se musertaa, kun välkähtää. »
Mitä siitä, jos löytäisin kerran ens-lempeni säveleet! Haa, kuulkaa! Nyt se on mulla. Sen löysin ma vihdoin siis. On aikasi joikua, joutsen, ja kuolla nyt säveliis. Te kuulkaa, kuinka ma laulan sysikutreista kassapään, miten pitkien ripsien alta, tuhat aatosta välkähtää! Ah, näittekö varttansa norjaa? Yli kukkien kulkee hän, se on hän, minun haaveeni heljin, se on impeni hämärän!...
Ei lyömään laskeu miekka tää, se surmaa, kun se välkähtää.
Kaduin kohta mietelmääni: sydäntäni vaihda en. Sekä myrskyisätä että tyyntä vettä soutelen. Kaunis, kirkas nyt on aamu, aamu armas sunnuntain, tuolla siintää kirkon haamu, kaikuu kellot kumahtain. Venhot viiltää järven pintaa, kaikki kirkkoon kiirehtää. Valkovaate peittää rintaa, juhlahuivit välkähtää.
Ja innostus valtaa sotilaat, tuli palaa heidän poskillaan. Myrskyn tavoin he rientävät yli ihmisten ja hevosten ruumiiden, särkyneitten aseitten ja tykkien. He kaatuvat, mutta toiset kulkevat huutaen ja laulaen. He ovat saapuneet viinimäen reunalle ja katoavat pensastoihin. Laulua vaan kuuluu enää. Väliin välkähtää joku pistin. Mäen päällä raivoaa tuli yhä kiivaammin. Alhaalta kuuluu soitto.
Kivenheiton päässäpä siitä tuoll' kartano uljas on, Sen keskeä nousevi torni, niin suora ja kaareton. Syysiltaman synkät varjot loitompahan siirrähtää, Kun suurista ikkunoista valo kirkas välkähtää. Siell' on niin ihmehen hauskaa, siell' nuoriso riemuitsee Elon onnesta uhkuva joukko ilomielellä nautitsee.
Sen koitellut oon ehtimiseen. Vajasta tuost' on sentään hyötymystä: Alamme ikävöidä ilmestystä, Ja sielu kääntyy taivaalliseen. Ja kirkkahinna valo tää Uus'-testamentiss' välkähtää. Sen alkusanat lukea ma mielin, Ja hartahilla sydämin Tuon pyhän kirjan, kallihin Julaista kerran armain äidin-kielin. "Alussa oli sana" tässä sanotaan. Jo tartun täss', ei kynä juoksekaan!
TYKO. Kaunis sisarpari! Mutta miksi käyn sivuasioihin nyt? Oi! minä harhailen. Aatokseni myrskyisessä mailmassa eksyen käyn, ja milloin piirittää mua metsien yö, milloin taasen lakeus eteeni välkähtää. Mitä kertoili neito? Asian ihanan, ja taasen näyttää sätehensä toivon aurinko. PAULI. Iloista oli tätä tarinaa kuullella. Se Elman povesta on syntyisin, sen huomata taitaa.
»Ylistetty luoja, kun puhdasna saa Hän äidin helmahan taas nukahtaa,» Eik' enää rukki se hyrräten käy, Eik' enää kyynel vierivän näy. K.P.T. albumi 1881. Isossa hovilinnass' on pidot uljahat, Kruunuista kirkkahista heloittaa valkeat, Hopeat siellä hohtaa ja kullat välkähtää, Ja sävelsoitot vienot iloiten helkähtää.
KERTTU. Odota, kunnes seisovat sun ympärilläs heimos ja lapsuutes ystävät, ja sitä ilosempi on sulle silmänräpäys, koska välkähtää eteesi päivä. LIISA. Minä odotan, odotan kernaasti tätä autuuteni aamuhetkeä. Oi armas vaimo! enhän taida teitä kiittää, niinkuin sydämmeni tahtois; minä kurja en taida, en taida, laupias vaimo!