United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hämmästys mykkä, pelko äänetön valtaavi mielen, koska silmähän huikaistuneesen kaukaa välkähtää salama, pilvijängät repäisevä. Thomson'in kesä.
Elonkoite nousee Jo hautas vierehen, Yks enkel' äkist' astuu: »Nyt nouse ilmoilleni» Ja hautakivi vierii, Koi hymyy, välkähtää Nuor' vapaus helohelma Maailmaa tervehtää. Ja kanteleet ja torvet Hänelle riemuvat, Ja silmist' ilohelmet Valuvat kirkkahat, Jo »Hosianna» kaikuu Sun kauttas, synnyinmaa. Sua, Jumal', ylistämme, Meit' tahdoit armahtaa. Hälläpyörä kevätluk. 1871. Aleksanteri Petöfi.
Hovissa suurest' elettiin, Nyt puutett', tuskaa kärsittiin; Tuo rikas naapur' armoton Ja tyly heille on. Kuin kallis sentään verrattain On mökin tunnon rauha vain, Ja luja, harras usko sen Rikkauteen verraten! Viel' yhden näät sä toverin, Nälkäinen vatsa silläkin, Ja hampaat suussa välkähtää, On villakoira tää.
»Herra kardinaalin pää ei tahdo kääntyä mihinkään muuhun suuntaan, Dunois», vastasi Ludvig. »Hän on kuullut Crévecoeur'in salaripin linnanportin edustalla ja hän on antanut meille tiedoksi kreivin koko tunnustuksen sanoittehan koko?» jatkoi hän, painostaen sitä sanaa ja luoden kardinaaliin silmäyksen, joka iski hänen pitkien, mustien silmäripsiensä alta aivankuin väkipuukko välkähtää, kun se tempaistaan tupesta irti.
Mutta nuori, raskas nainen uhkaa: »Ei päivä niin alas laske, ettei se...» Ja Muttisen mielessä välkähtää kuva kuudestakymmenestä miljoonasta ryssästä, ja muidenkin maiden sosialisteista.
En tiedä mä ken sinä olletkaan Mun impeni vieras vento, Sua nähnyt en ennen mä koskonkaan Sysikutrinen kaunotar hento! Mut sen minä tiedän: katseesi vain Kun silmiini sattui kohti, Niin alta se kulmain kaareuvain Niin kummasti säihkyen hohti. Ja liekkihin joskus se välkähtää Sysimustien kulmien alta Kuin ukkosen nuolen tenhottu pää Löis synkältä taivahalta.
Hovissa suurest' elettiin, Nyt puutett', tuskaa kärsittiin; Tuo rikas naapur' armoton Ja tyly heille on. Kuin kallis sentään verrattain On mökin tunnon rauha vain, Ja luja, harras usko sen Rikkauteen verraten! Viel' yhden näät sä toverin, Nälkäinen vatsa silläkin, Ja hampaat suussa välkähtää, On villakoira tää.
Kas, tuolla teiskaa ryhmä miehiä, ympärillään naisväen siunaileva, jopa yllyttävä kehä. Meteli muuttuu otteluksi ... ottelu rähisevästä sanattomaksi, läähättäväksi. Nyt isketään täydellä voimalla... Veitsi välkähtää ... kasvot valuvat verta. Joku kaatuu: tuossa hän makaa ... ääntä päästämättä ... ruumiina. Tulee kylän poliisi... Murhamies kiinni.
Venhot viiltää järven pintaa, Kaikki kirkkoon kiirehtää; Valkovaate peittää rintaa, Juhlahuivit välkähtää. Minä kurja synnin lapsi Astun arkivaatteissain, Paljas rinta, tukkahapsi, Eikä pappi aatteissain. Minä kuljen kukkulalle, Jolla nurmi vihannoi; Istun sinne kuusten alle, Kuullen kuinka kuuset soi.
Mut rotkoonsa sen kuulee Myös haukka harmajapää: Kateus sen rinnan täyttää, Himo silmästä välkähtää. Ja se poikaset pesään heittää Ja häijysti parahtain Ylös ilman äärihin kiitää. Siell' leivo se laulaa vain; Ja se siuhuvin siivin nousee Ylös ilmaa siintävää, Kuin vuolas kevätkoski Sen sävelet helkähtää.