United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
TYKO. Ihastuttaa taitaa tämä neito, voimallisesti ihastuttaa. Nyt vakoojaksi käyn ja jos huomaitsen sydämensä suostuvaksi toiseen, niin olkoon menneeksi. PAULI. Julkisesti käymme esiin ja sitten sallimus ja taivas työnsä tehköön. TYKO. Sen itse teemme, niin, me itse. Päätökseni seisoo lujasti. YRJ
Jos joutuisimme yhteen taivaassa, joka tosin olis kepponen, niin toinen meistä sieltä Pietarin ulospotkaista täytyis. PAULI. Ankara viha, ja läheisimpien naapurien välillä. MARKUS. Näistä tienoista hänet kohta siirrän, se on vallassani. TYKO. Millä keinolla, herrani?
Kuin kuva, vakaana, hän vastaan otti Sen suudelman, ei rävähtänyt silmä, Vaan hohteen kauniin, majesteetillisen, Kuin pyhä-ehtoon purpurainen tuli, Me poskillensa ilmestyvän näimme. Se polttaa sielua. PAULI. Jos polttoa Et koe sammuttaa, vaan kiihoitat Sen yhä kuumemmaks, niin Jumala Sua armahtakoon, suojelkoon sun aivos.
PAULI. Ja taivas selkii, kotomäen kuuset Taas kärkiänsä hiljaa kastelevat Siniyden korkeahan merehen, Lännessä päivän kultatähti paistaa Ja metsä kiiltää sateen pisarista. Niin ottaa meitä vastaan synnyinmaa Kuin äiti, ilon kyynel poskellansa.
Käy, tuuli, lempeästi liehutellen Lumiliinaa hartioilla kauniin immen, Mi kenties käyskelee nyt kankahalla Tuoll' kultaisella, hämärässä illan! Käy, myrsky; tämä myrsky autuus on! PAULI. Sä näit tuon leimauksen luoteisessa. TYKO. Nyt iske tulta, jyskyä ja sada, Sä isäinmaamme taivas ihana! PAULI. Onp' ihanata tämä jylinä, Mi kiiriskelee vuorten reunoilla,
TYKO. He suutelivat! PAULI. Mutta nyt ei siitä. He suutelivat! PAULI. Miksi kirkaiset Näin villitysti? No, he suutelivat. TYKO. Se suudelma kyykärmeen pistoksena Mun povessani tuntui; sydämmeni Se ainiaksi myrkyttänyt on.
Tämä avu, tämä into miehuuden on tehnyt mainioksi sukuni, jonka mielilause on: »kuin kallio myrskyssä». PAULI. Emmepä sua taida ohjata, sen tiedämme. Arpa on siis heitetty. Ja jos kavaluutta löydät, missä uskollisuutta toivoit, niin pettäjää kohdatkoon onnensa osa. Niin lausun, vaikka olen hänen oma veljensä.
Oi! anna mailman elää; Vuosmiljonat, vaan ajan virrasta Ei nouse koskaan hänen kaltaistansa. Ja hän ei ole minun, vaikka kerran Hän omaks' armaakseni luvattiin. Nyt miekka tahi myrkky! Kuolon uneen Mä tahdon vaipua hänt' unohtaaksein. PAULI. Oi Tyko! hillitse nyt mieles vimma; Suo ajan vaikuttaa; hänt' unohda Ja kätke lempes toisen naisen helmaan.
Kauvas kulkee tieni, mutta viimein kuin vihainen myrsky mä itseni syöksen kaarevien miekkain kilinään. Elämä on vaivaa. Nyt, Pauli, jätän sinulle jäähyväiset. PAULI. Sydäntä musertaa tämä päivä. Oi! Niin, hyvästi, Tyko! TYKO. Niin juureva kuin isäimme viha oli meidän ystävyytemme. PAULI. Niin juureva, niin; ja niin lämmin kuin kylmä se.
MAUNO. Mun poikani, mi hetki verraton! PAULI. Täss' on mun sotatoverini, Tyko. MAUNO. No terve tultuasi! Etkö näe Sä isääs tuossa? Oi! mä hänet näen, Mut hän kenties ei tunne poikaansa. Kas niin, kas niin; Ei enempää, jo kylliksi on tehty. PAULI. Mun herrani, nyt ootte kova isä. MARKUS. Ain' erillämme, Ei keskenämme yhtään tekemistä.