United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kärmälälle tahdon ensin kostaa ja...«. «Sitten autat sinä minua! Sinä tiedät, että minä pidän sanani. Sinä et enää Leenaa kaipaa«. Puhua Kyöstille Leenasta oli sytyttää vihan vimma hänessä. «Ei, miten kanssani käykin, juhannusta ei Kärmälä näe!« «Sinä kysyit, mitä nyt on tehtävänä? Ensiksi syödä, sitte ... sitte lähdetään Turkuun«. «Mitä sinne?
Kauan toisistaan eross' eipä he ollehet, Ares, kilpien rikkoja, riens etumaisna Athenea vastaan, keihäs vaskinen kourassaan hän pilkaten huusi: "Taivahiset miks yllytät taas, kähykärpänen, taistoon, raivotar yltiöpää, jota viehtää hillitön vimma? 385 Sait mua iskemähän Diomedeen, Tydeun poian, etköpä muistane, kuinka sa peitseen kaikkien nähden tartuit itse ja suuntasit päin, ihon vammasit sorjan?
Päinvastoin, jollei mitään satu, josta tuon kostonhimoisen hullun vimma herää, niin olen varma voitosta.
Huimaus, kuumeenpuuska, vimma, josta hän herää tuntien mielikarvautta ja katumuksen vaivoja! Sitä sielua ette värvää helvettiin, kapteeni, siihen ette pysty. Hänen arpansa on heitetty, hänellä on verta käsissään, hänen päänsä on lain alainen... Olihan hänen päänsä lain alainen jo ennenkin.
Siis jalo maine mun voittaa suo seass' iliolaisten, tai pian viuhuva peitseni sult' oman henkesi ottaa!" Vastasi vaaleva noin Menelaos tuimana tuiki: "Zeus isä! Suott' ei noin sovi miehen kerskua kuunaan! 19 Vaan niin korskea ei ole leijona, ei leopardi, metsän karjunkaan sisu silmitön ei, jota suurin ylpeys paisuttaa sekä rohkea voima ja vimma, kuin ovat korskia nuo sotikuulut Panthoon poiat.
Surkua tuntien tuon helo-olka jo huomasi Here, noin sanat siivekkäät heti virkkoi kuulla Athenen: "Voi, tytär aigiinkantaja-Zeun, siis emmekö lainkaan auta jo vihdoin ees, kadon alla kun kaikk' on akhaijit? Siis periturman tuo kovan onnen kukkurapääksi vain uron yhden vimma! Jo raivoo hurjana ratki tuo Priamon vesa Hektor, ei tuhotöill' ole määrää!" 356
Pettyneen vimma kuvasteli tuokion Alroy'n kasvoissa; hän seisoi vähän aikaa kiinteästi katsoen kadonneen vihollisen tietä päin, ja sitten hän astui verkalleen hautakammiota kohden; mutta hänen kiihtynyt mieli-alansa ei nyt tointunut siihen hiljaiseen uneksimiseen, johon hän muistorakennuksen luo lähtiessään aikoi antautua.
Hän käyskeli isänsä talossa ja maalla kesytetyn leijonan tavalla; ei kukaan tohtinut sanallakaan häntä vastustaa, peläten että muuten hänen vihansa luontainen vimma saattaisi herätä. Monta vuotta oli jo tällä tavoin kulunut kenenkään tekemättä hänelle vastusta tai puhumatta sanaakaan häntä vastaan.
Joukon vimma kääntyi etupäässä vanhoja roomalaisia jumalia vastaan, sillä heidän olisi, kansan käsityksen mukaan, paremmin pitänyt varjella kaupunkia. He olivat osoittautuneet aivan voimattomiksi, sentähden heitä sadateltiin.
"Siivolla Uljas", sanoi hän. "Mitä sinä näet?" Hänen äänestänsä yltyi koiran vimma, eikä suinkaan lauhtunut. Se meni tyttöin edelle ja istahti Elisabethin jalkain juurelle, muristen vielä äreämmästi kuin ennen ja välistä ilmoittaen vihaansa muutamilla haukauksilla. "Mitä se näkee?" sanoi Elisabeth. "Se on varmaankin joku eläin."