United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
nous pian oppiin hän niin korkeahan, ett' alkoi viljellä hän viinitarhaa, mi kohta kuihtuu hoidon puuttehessa. Eik' istuimelta, joka ennen oli köyhille hurskahille alttihimpi vuoks itsens' ei, vaan kehnon istujansa anonut anteeksi hän puolta summaa, ei ensi vapaan viran onneakaan, ei kymmenystä, jok' on Herran köyhäin,
Kun edessäni piiri viides aukes, sen täynnä kansaa näin ma itkeväistä ja maassa kasvoillansa makaavata. Adhaesit pavimento anima mea, ma kuulin siellä ilmi ähkyttävän niin vaivoin, että sanat tuskin kuului. »Oi, Luojan valitut, te, joiden tuskaa oikeus ja toivo toki lievittävät, meit' opastakaa nousuun korkeahan!»
nous pian oppiin hän niin korkeahan, ett' alkoi viljellä hän viinitarhaa, mi kohta kuihtuu hoidon puuttehessa. Eik' istuimelta, joka ennen oli köyhille hurskahille alttihimpi vuoks itsens' ei, vaan kehnon istujansa anonut anteeksi hän puolta summaa, ei ensi vapaan viran onneakaan, ei kymmenystä, jok' on Herran köyhäin,
Ei täytä tämä sydäntä Aivan pappien pahojen, Vanhan virtensä aloitit, Murhalaulunsa murisit: "Ylös ristihin ripusta, Pane puuhun korkeahan!" Vaan Pilatus vastaeli: "Ottakaa omin käsinne, Ristihin ripustakatte; En tiedä minä mitäkään Tässä miehessä tohua." Papit vastasit pahimmat: "Meillä on laki lujempi, Käsky kaikkivaltiahan, Kiinnittävä kuolemahan.
PAULI. Ja taivas selkii, kotomäen kuuset Taas kärkiänsä hiljaa kastelevat Siniyden korkeahan merehen, Lännessä päivän kultatähti paistaa Ja metsä kiiltää sateen pisarista. Niin ottaa meitä vastaan synnyinmaa Kuin äiti, ilon kyynel poskellansa.
Ja Nainen hurskas, joka johti lentoon näin korkeahan sulat siipieni, ehätti eestäni nyt vastaamahan: »Pojista taistelevan Kirkon kukaan ei toivo niin kuin hän; se kirjoitettu on armeijamme valoon, Aurinkohon. Siks suotu hälle on Egyptist' ennen Jerusalem tää tulla näkemähän kuin päättynyt on ase-aika hältä.
Kun edessäni piiri viides aukes, sen täynnä kansaa näin ma itkeväistä ja maassa kasvoillansa makaavata. Adhaesit pavimento anima mea, ma kuulin siellä ilmi ähkyttävän niin vaivoin, että sanat tuskin kuului. »Oi, Luojan valitut, te, joiden tuskaa oikeus ja toivo toki lievittävät, meit' opastakaa nousuun korkeahan!»
Viimein suuresta surusta, Aivan ilman lohdutusta Käypi sinne, käypi tänne, Vaan ei löytäne lepoa: Sylen siimoa sivalsi, Köyttä kolme kyynärätä, Sitoi oksahan ylähäs, Pani puuhun korkeahan, Solmes sormilla omilla, Puolen nuoroa puneli Kaksin kerroin kaulahansa. Tahtoi vältteä surua, Vasta vaiva alkaneepi; Ruumis rippui korkealla, Sielu painuupi syvälle, Piinapaikkahan pahahan.
Ja Nainen hurskas, joka johti lentoon näin korkeahan sulat siipieni, ehätti eestäni nyt vastaamahan: »Pojista taistelevan Kirkon kukaan ei toivo niin kuin hän; se kirjoitettu on armeijamme valoon, Aurinkohon. Siks suotu hälle on Egyptist' ennen Jerusalem tää tulla näkemähän kuin päättynyt on ase-aika hältä.