United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauvas kulkee tieni, mutta viimein kuin vihainen myrsky mä itseni syöksen kaarevien miekkain kilinään. Elämä on vaivaa. Nyt, Pauli, jätän sinulle jäähyväiset. PAULI. Sydäntä musertaa tämä päivä. Oi! Niin, hyvästi, Tyko! TYKO. Niin juureva kuin isäimme viha oli meidän ystävyytemme. PAULI. Niin juureva, niin; ja niin lämmin kuin kylmä se.
ESKO. Mies vakaa hän on niinkuin poikansakin eikä turhaa leikkiä kärsi enemmän kuin minäkään, ja ettemme olekkaan edessänne leikkikaluja, sen tahdon teille näyttää! Minä käsken teidän keräjiin, Karri, minä käsken sinun keräjiin, Jaakko, ja samoin vaimosi Kreetan myös, ja tulkoot yhteen iloon vielä Teemu ja isänsä, juureva ukko, jotka minua niin hävyttömästi rusikoitsit.
Kirottu olkoon tämä päivä! olenhan saanut selkääni, saanut oikein Porvoon mitalla. Teemu ja hänen isänsä, juureva ukko, he minua peittosivat kuin matoa. KARRI. Oma syys, poikani. Miksi et totellut minua? ESKO. Ollaanpa viisaita maalla vahingon kohdatessa merellä.
Katsahdin ulos pellonpuoleisesta ikkunasta ja näin sieltä pitkän jonon miehiä tulevan piennarta pitkin ja heidän jäljessään toisen ryhmän naisväkeä. He astuivat tyynesti ja vakavasti, niinkuin olisivat tahdissa astuneet, näitä meidän pitkiä rotevia pohjalaisiamme, ja joukossa joku pienempi, juureva ja tanakka.
Neljäs ikkunan ääressä seisovista oli salakapakoitsemisesta rangaistu lyhyenläntä, juureva maalaisvaimo hyvin ulospistävine silmineen ja hyväntahtoisine kasvoineen. Tämä nainen oli vanhan eukon kanssa leikkivän pojan ja niinikään hänen kanssansa vankeudessa olevan seitsenvuotisen tytön äiti, joita lapsia ei oltu voitu jättää yksikseen kotiin.
Lähestyi pellolta, juosten, karaten ja pahasti mölisten, Tammiston juureva Kyösti. Jykevä seiväs kourassa, hän kirmasi esiin kauhistuksen harmaankalveana haamuna, tukka pyrstönä pystyssä kuin peikon; ja iski hän kuin leimaus Toukolaisten selkään, saattaen häiriön heidän joukkoonsa, mutta veljesten into kiihtyi.
Nuo nyt olivat kaiketikin pelkkiä juttuja, mutta vähän sinnepäin ja paremmalla todennäköisyydellä oli kertonut Kivimäenkin vanha vaari vainaja, harvasanainen, juureva ukko, joka ei milloinkaan perättömiä haastellut. Näin hän oli jutellut: Oli kerran läheiseen kestikievariin tullut muuan muukalainen, joka ei osannut maan kieltä ensinkään, ja jonka puheesta ei kukaan saanut selkoa.
Koko Rauhalahti oli tottunut kuuntelemaan häntä auktoriteettina valtiollisissa kysymyksissä. Hän oli lakitiedetten tohtori, juureva juristi ja ankara perustuslain mies.
Ja harva se enää meistäkään Mun aikana tolkkua tiesi; Mut taatto ol' ensimmäisiään! Hidas, jäykkä ja juureva miesi! Ei jäniksen seljässä tehnyt työtään, Mut pellot korvessa laajensi myötään: Sanon, hän oli jäkkäniska, hän Mut poissa on tolkku polven tän! GEELIT