United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
Noissa kasvoissa huomasi niin paljon yhtäläistä Esan kasvojen kanssa, että saattoi oitis arvata tässä saavansa kunnian tutustua Esan äitiin, talon emäntään, tuohon kuuluisaan Karhun muoriin. »Missä Jussi on?» huusi Esa ovessa. »Häh?... Etkö tiedä? Mitäs varten mun pitää sua elättää, jos et edes tiedä sitä?
Siks' jos oma olla tahdot mun, kuin oon ma sun, pidä puhtaana laulus siipi: monen povehen taiturin tahratun hämähäkki jo häijy hiipi; käy tietäs yksin ennemmin kuin ystävyksin ylhäisin, he sua parjaa kuitenkin tai pettää, kadehtiipi.
Voi sua naarasvuohen karitsa! Oletpa mulle niin sievä ja rakas kuin harmaa kotikissamme. Niin ihanasti se istui mun polvellani iltavalkean hämärässä; muistathan. Unhoititko, Reetta, kissan kotio? No, onkin vaarallista tuoda kesyeläimiä tämän pyörryttävän iltavalkean sinitulta katsomaan. Se onkin tuli, joka kuohuttaa tulenvoimaista vaahtoisaa sappinestettä höyryävän kattilan kuumasta rinnasta.
LUCIUS. Isä, väärin teitte, enemmän kuin väärin: Tapoitte turmariidass' oman pojan. TITUS. Et sinä eikä hän mun poikiani: Mun poikani ei noin mua häväisis. Lavinia keisarille tuo, sa konna! LUCIUS. Kuolleena kyllä, vaan en vaimoks hälle; Hän kihloilla on toiseen sidottu. SATURNINUS. Ei, Titus; keisarin ei tarvis häntä, Ei hänt', ei sua, ei heimostasi ketään.
Joka syksyn ruusu, mi ruskottaa, joka illan pilvi, mi palaa, mun lempeyttäni leimuaa, mun helmaani sammua halaa, joka meri, mi taivasta heijastelee, joka manner, mi silmääs kohtaa, mun vaippani solkea somistelee, mun hopeavyötäni hohtaa. Sa luulet mahtavas maailman, kun tunnet sa tahdon ja taiston: nyt tunne niin sua armastan myös vallat vietin ja vaiston!
On kuollut äänes kaiku korvissain, on hukkunut se humuun vieraan väen, ja niinkuin sytyttyään sammuu säen on olentos nyt mulle muisto vain. Sua hain ma kesken kadun kulkijain, mut outoja vain ympärilläin näen ja ohjaamana kohtaloni käden nyt jatkan yksinäistä kulkuain. Ja katukivet soittaa yöt ja päivät: »sun nuoruutesi hetket taakses jäivät ja aurinkoinen onnes, tou'on työt».
En etsinyt, tiennyt, en kaivannut Sua, vain jotakin kaunista kadotettua, siks seison Sun eessäsi silmät nyt veessä kuin seisoisin lapsuuden Eedenin eessä. Ma tahtoisin olla sun eessäsi nyt, mitä kertoo sun katseesi kyyneltynyt, uni kaipauksen, hämy mielesi, milloin mua muistaen muista et itseäs illoin...
Hänen mitättömän pieni nenänsä tihkui vesiherneitä, kun hän vanhanaikaisessa soututuolissaan kiikkui ja lojui puotikamarin lattialla ja jostain »viisusta» uskollisella hartaudella lauloi, kimakalla, honottelevalla äänellään: »Sä olet hellin iloni, Mun rakastettu neitoni, Sua helleydellä ainiaan, Rakastan hamaan kuolemaan. Miehellä ei ollut korvaa rahtuakaan, sen lisäksi hän honotteli.
Kaupunki miekaniskutt' ottakaa, Mut rauhan kuolemaan ne säästäkää, Jotk' ovat sodan uhriks tänne tulleet. Oi, pidättykää, vallat mua kuulkaa! KUNINGAS JUHANA. No, puhu! Sua suvaitsemme kuulla. PORVARI. Castilian tytär, tämä Blanca neiti, Sukua Englannin on. Verratkaahan Dauphin'in ja tään kauniin immen ikää! Jos hilpas lempi etsii kauneutta, Mist' ihanamman löytääkään kuin Blancan?
Kohta kuultiin kuusoselle laulavan nyt lähtehen: »Oi, sa lähde armahani, kuinka sua lemminkään! Siksi näin sun oksillani varjoon peitän vehreään. Mistä tuulissäässä mulla turvaa muuten olla vois, ellei suojakseni sulla varjo-oksat vankat ois? Illoin tarut kummat vasta lehviltäsi mulle soi tuolta kaukomaailmasta, jot' en itse nähdä voi.