United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tänä päivänä oli hänelle alkanut uusi ajanjakso. Tänä päivänä oli häneen luotu katse, joka oli, niinkuin runoilija sanoo: »silmäys, jot' eipä vaan kuningaskuntaan vaihtaiskaan». Ne vasta olivat onnettomia, nuo silmäykset!
Ja hänet näin ma kuolon painamana jo kumartuvan maata kohden, silmäin vain ovi auki taivahalle oli. Ett' anteeks antais vainoojille Herra, rukoilevan hän näytti vaivassansa, näöllä, jot' ei vastustaa voi sääli. Kun sieluni taas unestansa kääntyi totuuteen, jok' on unen ulkopuolia, näin harhani, mut totuuden myös niissä.
Siis tästä seuraa: äitini jos poika Sun isällesi siitti perijän, Niin isän perijän on isän maatkin. ROBERT. Isäni tahdoll' ei siis ole voimaa Orvita lasta, jot' ei itse tehnyt? BASTARDI. Ei voimaa enemmän mua orvita Kuin voimaa mua tehdä, luulisin ma.
Nimi tää vaan jäi; Muut riisti kansan kateus ja julmuus, Jot' arka aateli ei ehkäissyt, Vaan jätti mun, ja salli noiden orjain Viheltää minut Roomast' ulos. Niin, Tää surkein hätä lietes luo mun toi, Ei toivo älä käsitä mua väärin Pelastaa henkeäni: surmaa jos, näet, Peljännyt olisin, sua, ennen muita, Olisin karttanut; ei, pelkkä halu Karkoittajaini kanssa tehdä suora Mun luokses tuonut on.
Niin monta ruhtinaall' on kaunista puutarhaa, linnaa, jotka vuodet umpeen on valmiina, ja tuskin päiväks sinne te pistäydytte, hetkeks ehkä vain. Niin, etäisin te niistä valitkaa, jot' ette vuosiin katsomassa käy ja joka nyt on hoidotonna ehkä: te sinne lähettäkää minut! Siellä mun suokaa olla teidän omanne!
Yl' kynnyksen, jot' oksat kypressin Nyt kaunistaa, ei ruusut kirkkahat, Sun saatamme me tuonen majoihin, Me, kyynelöivät viime vierahat. On outo eessäs taivaltaasi tie, Mi tummaan päätyy maahan varjojen, Se takaisin ei kulkijaansa vie, Mi virran synkän ehti äyräillen.
Näin kauneus, jonk' olet vuoroks saanut, Se pysyis ennallansa, omasi Sa oisit taas, kun päivätyös on laannut, Ja lapses säilyttäisi kuvasi. Ken kauniin majan rapistuvan soisi, Jot' aimotoimin tulis säilyttää, Ett' talvisäissä suojana se oisi, Kun kaikki valtaa kuolon ikijää? Ken muu kuin tuhlari! 01' isä sulia: Yht' onnelliseks anna poikas tulla.
NATHAN. Seis, Sittah, seis, Saladin! SALADIN. Sä myös? NATHAN. Tääll' eräällä on vielä sanottavaa... SALADIN. Kenpä kieltäis! Epäilemättä isänsijaisella on sananvalta. Ensimäisnä vielä, jos tahdot. Kuten kuulet, asian ma tunnen pohjaa myöten. NATHAN. Etpä sentään! Mä itsestäin en puhu, toisesta, kokonaan toisesta, jot' ennakolta, Saladin, sentään kuulemaan sua pyydän. SALADIN. Ken on hän?
Ma hälle: »Niinkuin leimasin lyö vahaan sinetin vaihtumattoman ja lujan, sananne aivoni nyt samoin leimaa. Mut miks niin yli silmänkantamani sananne ikävöity lentää, että se katoaa, mit' enemmän ma katson?» »Siks että huomaisit», hän virkkoi, »suunnan, jot' olet seurannut, ja oivaltaisit, kuink' oppis soveltuu mun sanoihini,
BAALAK. Asetu tänne; tarkkaa kuormastoa, Niin näet heidän ryöstösaalistaan, Jot' Egyptistä aikain pitkin matkaa Tien varren kansoilt' ovat riistäneet. Jehovan nimess' on tuo kaikki tehty. Kas tähän nouse! BILEAM. Päivä kirkastuu! Näen kansan kultajousineen.