United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt kuulet! BAALAK. Selvästi. KOSBI. Himoitsen miehen hurmetta tai miestä, Jok' altis uhriks' on tai uhraamaan, Kun maa on vaarassa tai vaara maassa. Tuo tänne miekkas juotan sille verta! Hänt' elkää uskoko, hän hourehtii! SIMRI. Näin lausuu Jehova, Israelin kuningas: Tomuhun nöyrtyköön Moab ja vastatkoon kansalleni Israelille!
Ahkeruus ja työ ja toimi rikkautta luo, Kartanot ja kaupungit se nostattaa, Kansakunnan karttua se mahtavaksi suo, Rauhantöitä, rauhanpojat, suojelkaa! Vapaina työ, voima, henki uhriks' yhteiskunnallen Antakaamme lailla jaloin isien! Päivä taikka yö, Lepo taikka työ, Valmis ollos vasten tulta taistelemaan! Leijumme, sun ympärilläs into liekitsee, Into nuori, valmis vaarat voittamaan.
OCTAVIUS. Sen toivon. En Bruton miekan uhriks syntynytkään. BRUTUS. Vaikk' oisit sukus suurin mies, et voisi Jalompaa surmaa saada, nuorukainen. CASSIUS. Kurikas vesa, tuot' ei ansaitse hän, Se juomarin ja rentun seuralainen. ANTONIUS. Se vanha Cassius! OCTAVIUS. Tule pois, Antonius! Teit' ilkumme, te konnat, vasten naamaa! Kentälle otteluun, jos uskallatte!
Ankaralla poudalla. Jo kedot, kummut kellastuu, Jo ruohot ratki raukeaa, Ei laula lintujenkaan suu, Pois kukat kuihtuu, laukeaa. Jo lehmät, lampaat suojihin Pois laitumilta rientävät; Mut toiset metsämaillekin Jo taudin uhriks nääntyvät. Ja murhemielin peltomies Nyt vainioitaan katsahtaa, Kun katovuoden, kukaties, Jo lähestyvän aavistaa. Jo koko luonto surkastuu, Voi, mistä moinen lemmettyys?
Virkki ja koht' yli kaivannon hevot ohjasi uljaat huudoin riemukkain, ja akhaijit seurasi riemuin. Mutta kun ehtivät luo Diomedeen uhkean uksen, orhit marhaimiin helakaunoisiin heti pantiin seimien ääreen, kuss' oli myös hevot Tydeun poian, viimana-viejät nuo, mesivienoja vehniä syöden. Hurmeiset tamineetpa Dolonin Odysseus laivan keulaan laski, ne kunnes ol' uhriks saava Athene.
DESDEMONA. Ja sinäkin mua armahda! En koskaan Sua pettänyt, en Cassiot' armastanut Enemmän, kuin mit' itse taivas salli; En koskaan antanut ma lahjaa hälle. OTHELLO. Näin liinani ma hällä, jumal'auta! Valapatto! Sydämeni kiveks muutat. Mink' aion tehdä, murhaks sen nyt huomaan, Vaikk' uhriks luulin sen. Ma näin sen liinan. DESDEMONA. Sen sitten löysi hän; en koskaan hälle Sit' antanut.
Jok' ainut hänen vihans uhriks tulkaa Ja teidän hän ja Jumalan te kaikki! HASTINGS. Kiroista noista karvani mun nousee. RIVERS. Mun myöskin. Kuinka saa hän olla irti? GLOSTER. Ma hänt' en moiti: kautta pyhän äidin Hän kärsi liikaa vääryyttä, ja kadun, Ett' osaks' siihen mullakin on syytä. ELISABETH. Ei mitään syytä mulla, tietääkseni. GLOSTER. Te siitä vääryydestä hyödyn saitte.
Nyt Julia herää; pois ma häntä vaadin Ja tyynnä taivaan työhön tyytymään; Mut melu haudasta mun karkoitti; Hän ei mua seurannut, vaan toivotonna Lopetti henkens' itse nähtävästi. Muut' en ma tunne. Naimisesta tiesi Myös imettäjä. Jos mit' olen tässä Ma rikkonut, niin henki-kuluni, Vain jonkun hetken ennen määräaikaa, Lain ankaran ja julman uhriks annan.
Mutta En voinut nostaa kättä vastaasi, Kun tiesin pakanan sun pettäneen, Ja sydämessäs jalo viha kiehui. Taas hengelläni sua palvelen, Jos hävität tuon palveluksen irstaan, Min uhriks joutuu Israelin immet. Niin kirouksesta kansa vapahtuu, Ja siihen kasvaa jalopeuran voima, Kun puolestasi kostamaan se rientää.
Oi toki, Kuink' on tuo nainen ihana ja kaunis! Nyt hurjat tunteet, kauan levättyään, Taas heräävät mun sydämessäni, Jon taivaalle ma lupasin. Pois täältä! Ma muutoin joudun uhriks perkeleen! Neljäs Kohtaus. KERTTU ja JOHANNES. O, Herra Kristus! kuinka katkera Nyt ompi luottaminen sinuhun! Jää hyvästi! Viides Kohtaus. Haa! Mikä ääni tuo Ja mikä suutelu!