United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jota minä pidän paljon, paljon pahempana kauhean kostonhimoinen leppymätön veressään", lopetti toinen lauseen, päästäen harminsa ilmi ja hattuunsa tarttuen. "Ettehän mene myrskyyn?" kysyi tyttö pelästyen. "No, miksi en? Ei voi vahingoittaa rikasta, jollaisena hän on raamatussa, jos sade putookin hänen päällensä. Ilma täällä huoneessa kuohuttaa vertani.
Rikas, tiheästi asuttu Hollanti saattoi kuohuttaa aaltoja, jotka vihdoin syöksivät espanjalaisen hirmuvallan haaksirikkoon. Mutta täällä? Harvalukuinen kansa, joka ei pyydä muuta kuin saada elää rauhassa. Juuri tätä rauhaa manifesti meille tarjoo. Kuinka pitkäksi ajaksi arvelette? Ja entä ennen kun sen saavutamme!
Voi sua naarasvuohen karitsa! Oletpa mulle niin sievä ja rakas kuin harmaa kotikissamme. Niin ihanasti se istui mun polvellani iltavalkean hämärässä; muistathan. Unhoititko, Reetta, kissan kotio? No, onkin vaarallista tuoda kesyeläimiä tämän pyörryttävän iltavalkean sinitulta katsomaan. Se onkin tuli, joka kuohuttaa tulenvoimaista vaahtoisaa sappinestettä höyryävän kattilan kuumasta rinnasta.
Tuo pohjan kirkas palo Leimunnut kauvan niin, Se liihoittaa, tuo valo, Autuuden ailelmiin; Se muistoja peittävät usvat Taas kauvaksi kuohuttaa, Ja sieltä mun kansani tuskat Taas selvinä kangastaa. Ei moinen polvi usko Kuin kaunist' oli se vaan, Kuin pilvet aamurusko Kultasi, veri maan; Ja pohjolan roihuvaan loistoon Vaan miehemme viittaeli, Se lausuvi: kuoloon tai voittoon! Taas poikamme ponnisti.
»Armollinen herra», vastasi Le Balafré, »en ole koskaan pelännyt enkä säästänyt teidän vihollisianne, kun niillä on ollut miekka kädessä. Ja väkirynnäkkö on hurjaa työtä, joka kuohuttaa ihmisen veren, niin että pyhä Anterus auttakoon! se ei tunnissa eikä kahdessakaan tahdo asettua, ja se, minun arveluni mukaan, on kohtuullinen ryöstöaika rynnäkön perästä.
Tuntea vieraisuutta, hakea oman luontonsa väylää, hätääntyä ja kadota pimeään syvyyteen vain senvuoksi, että sinne näyttää olevan ainoa pääsy! Ei mikään kohtalo voi maan syvistä lokeroista heitä enää kirkkauteen kuohuttaa. Mutta me muut tunsimme yhtäkkiä niinkuin olisi jokin edestämme lohjennut, ja suurin osa meistä syöksyikin samassa rosoista rinnettä myöten alas.
BAALAK. Sylini sulle aukeaa, oi terve, Pyhyyden, kunnian ja arvon mies! Sinua odotin kuin uutta kuuta, Kuin päivää Eufratilta nousevaa. BILEAM. Täss' olen, mutt' en puhua voi muuta Kuin minkä henki kieleen kuohuttaa. BAALAK. Sun jumalallesi tein uhria Jo seitsenkertaisesti seitsemän: Lihavat oinaat, mullit muhkeat.
Hän hymyili kohteliaasti puhettaan lopettaessaan ja aukasi nuuskatoosansa. Hänen äitinsä nousi tuoliltaan, kasvot punaisina inhosta. "En tahdo kuulla sinun puhuvan niin se kauhistuttaa, se kuohuttaa mieltäni!" huusi hän rajulla liikunnolla. "Ei, ei! en tahdo enää semmoista kuulla.
Tuossa kammottavassa teossa, joka tässä liikkuvien henkilöiden mieltä kuohuttaa, ei heillä ole mitään osallisuutta paitsi yhdellä ainoalla vieläpä on se teko jo tapahtunut ja tehty. Eipä voi oikeastaan olla tässä puhe sisällisestäkään teosta, s.o. muuttumisista näytelmän henkilöiden mielentilassa, vaikka kyllä tuimia tunteita tragillisella tavalla heissä on riehumassa.
MARGARETA. Mies, joka kanssas' seurustaa, Mua syömmeni pohjast' inhottaa. Ei ikipäivin sydäntäni Niin pistänyt oo, kuin nähdessäni Sen julmaa katsantaa. FAUST. Hänt' älä pelkää, tyttöseni! MARGAREETA. Vaikk' oon hyvä kaikille luullakseni, Tuon läsn'-olo vertani kuohuttaa; Jos kuinka halajanki luokses tulla Hänet nähtyäin on sala-kauhu mulla. Hän roisto on!