United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
VARRO. Tuossahan minun molemmat lintuiseni, sairaat paljaasta vartoomisesta. Hän tulee kohta, kohta; kärsimystä vähän vielä. Tässä, herra ylioppilas Angelo, ovat minun tyttöseni Rachel ja Mariamne. RACHEL. Terve tuloa, ilonen nuorukainen! AANGELO. Teitä kiitän ilosen tervehyksen edestä, mun fröökinäni. VARRO. Niin, oletpa ilonen taas, mutta miksi aamulla niin murheinen, mun kynäsein?
Minulla ei ole tapana erehtyä. POSTINHOITAJA. Ei, ei, ei se ole mahdollista. Sinä olet pudottanut rahat, siinä kaikki. Olisit lukenut ne, ennenkuin läksit, tyttöseni! HELMI. Ei, kyllä ne ovat minulla vielä tallessa kaikkityyni; sillä 50 pennin sijasta annoitte minulle kokonaista 10 markkaa. POSTINHOITAJA. Kymmenen markkaa! No, kaikkea! Annappas tänne!
Minä tiedän, että sinä kyllä harrastat ainoastaan sitä mikä on oikeata ja hyvää, tyttöseni; ken oikein pyrkii hyvän perille, hän valitsee myöskin keinot päästäkseen pyrintöjensä perille.» «Pitääkö minun sitten teeskennellä? Pitääkö minun salata ajatuksiani ja vaieta nähdessäni semmoista joka on väärin. Voihan se olla maailman viisautta, mutta kristillisesti oikein se ei ainakaan ole.»
Noin kuin lausui Kolkin Kalle, vaimo toipuneena Ensi hämmästyksestähän, lausui: "Katkenneena, Murrettuna, tyttöseni, viime elon jousi, Kumottu on onnen alus, laineita mi sousi!"
Niin, hyvä eno, minä olen pyytänyt häntä niin kovin ja sanonut, ett'ei eno ollenkaan ollut hänelle vihainen; sitäpaitsi ovat Akseli ja Frans nyt ystävät, he tulevat yhdessä. Kreivin kasvot synkistyivät. Tyttöseni, minä en ole vihainen Akselille, en ole koskaan ollutkaan; mutta jotakin täytyy tehdä muodon vuoksi, lapseni; ei sopinut minun myöntää Frans'in väärin tehneen.
Teidän luonteenne ei pääse sen vuoksi kehittymään luonnollisella tavalla, sekä Juho että sinä, tyttöseni, olette kumpainenkin saaneet rikkaat lahjat, mutta ne eivät pääse kehkiämään täyteen parauteensa; teidän nuoruuden-hehkunne tukehutetaan ahtaitten tekorajain sisällä. Mutta miehen seurauksista välinpitämättömämpi luonne on uskaliaasti kahleensa murtanut.
"Tyttöseni," sanoin minä, "ystävämme tekemä kuvaus on totuus, maalattu maan mustilla eikä valoisilla väreillä. Kaikki paha, jonka hän mainitsee, löytyy täällä, mutta hyvän, joka sitä vastaa, on hän jättänyt pois.
Se on naiskysymyksen yksinkertainen ratkaisu, ja usko minua, että rakastava vaimo, joka on onnellisessa avioliitossa, ei tahdo kuulla puhuttavankaan 'omistusoikeudesta' rahoihinsa. Jos laki olisi pakoittanut minua itse hoitamaan rahojani, jotka toin pesään, olisin ensimäiseksi työkseni valinnut mieheni holhoojaksi. Sano, etkö ymmärräkin minua, tyttöseni?"
Mustat silmät harhailivat kummastellen katsellen kristallikarafiineja ja hopeakaluja ja pysähtyivät salaisesti kauniisen nuoreen mieheen, joka istui akkunalaudalla, niin että punaiset silkkivarjostimet muodostivat loistavan pohjan haaveelliselle puvullensa. Hän oli kuin sadun prinssi. "Tule lähemmäksi, tyttöseni, ja näytä minulle mitä sinulla on kopassasi."
POSTINHOITAJA. Tuollako tavalla sinä dejoureeraat, häh? POSTILJOONI. Enhän minä mitään POSTINHOITAJA. Pysy sinä vaan valveilla, muuten varo itseäsi! Saisinko ostaa kahdenkymmenen pennin postimerkin? POSTINHOITAJA. Hyvin mielelläni, tyttöseni. Sihteeri, katsokaapas tänne! KIRJURI. Mitä? Jassoo en huomannutkaan.