United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ulos ei nähnyt paljo mitään, junan ympärystä oli yhtenä sihisevänä pölynä. Toisinaan juna pysähtyi hetkeksi, ja ne hetket olivat sitäkin tukalammat, kun ei lehahdustakaan tuntunut. Mitä lienevät olleet paikkoja, ei niitä enää kuullut eikä nähnyt. Mikä lie tuokin, johon noin lukuisasti jääpi miestä nuorta ja vanhaa? Jassoo Aachen, vai Aachen!
Eikö toinen voi odottaa siks' kuin toinen ! Juoskaa hakemaan poliisseja paloruiskuja vettä vettä ! Kahdeksas kohtaus. Entiset. Johtajat. Ensim. Johtaja. Missä on neiti? Jassoo, tässä. Hyvää päivää! Minä olen raittiussoittokunnan johtaja. Me tulimme teitä tervehtimään musiikilla. Maisteri lähetti. Me tulimme ensin, mutta tuo suutari tuossa Toinen Johtaja. Se on valhe, me tulimme ensin.
Mutta sen sijaan, kun hän hoksasi asian, ei hän voinut kyllin suurella lämmöllä, hämmästyksellä ja painolla huudahtaa: Jassoo! Hänen kasvonsa muuttuivat kokonaan ja hän tarjosi molemmat kätensä tulijoille, nosti heidän palttoonsa naulaan, vei työhuoneeseensa ja, kokonaan unohtaen vanhuutensa, palveli heitä kuin kuninkaan poikia.
Asarias nousi ylös ja nähtävästi aikoi lähteä rovastia etsimään, mutta apulainen pyysi häntä istumaan ja lähti itse kutsumaan rovastia kansliaan. "Jassoo! Asaria taitaisi tahtoa puhua siitä testamentista", sanoi rovasti kansliaan päästyään. "Niin, tämä sanoo menevän lehmän, mutta näinköhän siitä menee, kun se ei enää ollut emäntänä pariinkymmeneen vuoteen? Ja meillä on vähänlaisesti lehmiäkin?"
Kuule, se on hyvä mies, tuo sinun sulhosi, Hilma. HILMA. Kyllä. Kuinka niin? KAMREERI Muuten vain. Hän antaa sinulle tänään . Hm, jassoo ei mitään. HILMA. Mitä hän minulle antaa? KAMREERI. Antaa! Kuka tässä on antamisesta puhunut? Kuulepas, kuinka monta paria veitsiä meillä on, tiedätkö sinä? HILMA. Kuinka monta paria veitsiä? Niin juuri, kuinka monta?
Jassoo, niinkö sun laitas on, sanoi kuningas, sitte sun pitää saaman tämä näin, sanoi hän, ja sitte hän otti lakkaristaan tämän rahan ja pani sen rintaani; ja sitte saat sinä panssunnin kriksmanshuusikassasta sanoi hän, ymmärrätkös, sanoi hän.
Minä kysyn vielä kerran, saanko tulla sisään vai kuinka kauvan minun täytyy sinua rukoilla. Jassoo, no sitten tulen väkisin minä olen herra talossani, minä ja minä heitän teidät ulos kadulle kaikki tyynni, mammat ja tyttäret ja joka sorkan ! Pappa pappa, mitä sinä ajattelet mikä sinua vaivaa ! Niin niin mitä se oli? Taisin vähän kiivastua. Tuntuu niin omituiselta tässä.
Saisinko neljänneskilon kahvia ja puoleksi sokeria? Onpa tänään siunattu helle! Ohhoh! KALLE. Huomenta, huomenta! No, kuinkas se Höpsälän muori jaksaa? Hyvin tietysti. Jassoo, vai kahvia ja sokeria? Mutta kun sattui niin hullusti, ettei meillä nyt niitä ole. Loppuivat juuri. Mutta huomenna tulee tulee monta, monta säkillistä. Eikö muori tahtoisi pompommeja, niitä meillä kyllä on.
Ja sitten vielä, sanoi Nehljudof tulematta vierashuoneeseen ja pysähtyen ovelle. Minulle kerrottiin, että eilen rangaistiin vankilassa ihmisiä ruumiillisesti. Onko siinä perää? Maslennikof punastui. Jassoo, siitäkö sinä? Ei, mon cher, parasta olisi kieltää sinulta pääsy, kaikkeen sinulla onkin asiata.
Jassoo, jassoo, sanoi vanhempi naisihminen ihan muuttuneella äänellä, nuoremman myöskin anteeksianovasti hymyillessä hänen takanaan. Juuri ikään hän pistäytyi ruokatunnilla täällä kotona, tuli juoksujalassa, kirjoitti kirjeen ja taas läksi. Mutta herra on hyvä ja astuu sisään hänen huoneeseensa, koska herra on hänen sukulaisiansa. Ehkä herra onkin veli? Niin, veli.