United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei mitään vakuutuksia!" keskeytti lääkäri jyrkästi. "Sinä olet kaikin puolin hyvin sopimaton sairaan hoitajaksi. Siihen tarvitaan ennen kaikkea tyyneyttä ja malttia ... ja tämä kiihkeä, liioitteleva luonne...! No, sitäpä nyt ei voi korjata ... saatammehan koettaa. Kuule nyt tarkkaan ohjeeni ja määräykseni!" Hän käytti mielellään ankaroita ja voimakkaita parannustapoja.
Viihdy jo, laulaja, sie! Vait kuuntele vaisuna yöhön Myrskyä raivoavaa, miss' yli pääsi se käy: Oksia taittaa, kaataa puut, rytinällä ne ruhjoo, Raastavi viljelymaas, suojasi riuhtovi pois; Kuule ja nää tämä vait, kuni lintu, mi värjyen istuu
Mitä te tyhjää! Antaa pojan tulla! Menee se sinne kerran vielä kuitenkin. Kyllä minä hänestä huolen pidän! Mutta kuulkaas, keskeytti hän samassa, minulla ei ole lanttiakaan kukkarossa... Voiko kukaan vipata minulle ? Antti oli noussut ja lähti hoipertelemaan ovea kohti. Antti, kuule! Voitko sinä vipata minulle huomiseen asti parikymmentä markkaa?
»Kerranko tahi kahdesti me Iikan kanssa olemme otelleet. Ja yhtä rakkaita muistoja on useimmilla tämän kaupungin pojilla minusta. Niin että jos pojat vanhoja muistelisivat, niin en minä tästä kaupungista miestä olisi saanut», nauroi Liisa. »Mutta voi minua! tässä minä istun kuin maanantaimorsian. Ja äiti kun muistutti, että elä nyt vain tartu suustasi kiinni koko päiväksi. Kuule, Elsa, otathan sinä minulta vähän ompelutyötä tehdäksesi. Minulla ei olisi itselläni aikaa, mutta pahin syy on kuitenkin se, että minä en osaakaan sellaista, joka on vähän niinkuin parempaa. Minä olen niin huono siihen konstiin, että kuulkaahan, Viioska: kun minä kerran rakentelin itselleni paidan, niin äiti sitä katseltuaan sanoi, että sietäisi roiskia sillä minua ympäri korvia, jos kehtaisi aikaihmistä niin häväistä. Ja niin harmissaan kuin olikin, niin nauroi vedet silmissä sille paidalle. Pituutta siinä kyllä oli, sillä siitä tuli kaksi tavallisen pituista pussia, mutta niin kaitainen, niin kaitainen se oli tosiaan pitkä ja hoikka kuin Nahkalan kissa. Vaan ompeleet olivat lujat, minä kun ne omin käsin neuloinkin.
Te talon tytär, lähtekää näyttämään, minkälaisessa kunnossa navetta. Mutta en muistanutkaan: sulhanen istuu kamarissa! ANNI. Ei haittaa! Mutta kuule, Poika. Mitenkä saataisiin hommatuksi kengät »tyttö raukalle»? TURKKA. Tällähän nyt on kengät ja oikein sievät! ANNI. Lainakengät raukalla. TURKKA. Mikä sinun nimesi? KATRI. Katri. TURKKA. Pidä, Katri, pääsi pystyssä.
Nousi taas ja alkoi uudelleen. Kello oli kuusi, kyllä hän vielä pari tuntia jaksaisi. Mutta samalla tuli Jussi suurella touhinalla kyökin kautta sisään. »Hanna, mene ottamaan vieraita vastaan. Joudu!» »Keitä vieraita?» »Woldemar ja Tirri siellä tulevat.» »Valehtelet.» Hanna lensi punaiseksi ja pudotti neulan. »No, kies' avita.» »Hyi, sinua.» »Mitäs sinä et usko. Kuule, soittavat jo.»
Mutta ne korjataan, lisäsi tytär; edellinen kauppias aina valitti kosteutta... Kuule orjan päiväni loppuisivat, minä en tarvitsisi tehdä juhdan tavoin työtä, sillä tytär tulisi kanssani kihloihin, hän tulisi vaimokseni, mutta yhdellä ainoalla ehdolla; minun pitäisi sitä ennen kääntymän heidän uskoonsa, hih ... hu ... lin uskoon." Simon ääni oli toivoton, katse tuskainen...
"Kuule herrani tulee minä tunnen hänen askeleensa niin kulkee vain Auraan jalopeura kotimaassani." KAHDESKYMMENESENSIMM
KIRJURI. Eihän semmoista voi loukkaukseksi sanoa, ei millään muotoa. Onhan se jokaisen omassa vallassa käyttäytyä siinä asiassa mielensä mukaan. Minä vaan olen ollut tuhma narri. HELMI. Sinä olet hupsu! KIRJURI. Ainakin tähän asti olen semmoinen ollut, mutta nyt ovat silmäni auenneet. Kuule, sanonko sinulle jotakin? HELMI. No ? HELMI. Tuo on hävytöntä!
Tuon ihmeellisen naisen tuskallinen katse, ehkäpä vielä enemmän nuo kamalat sanat Martille, musersivat taas hänen rohkeutensa, ja katsomatta Tasmaan purskahti hän itkuun ja nyyhkytti ääneen: Olen huutanut Jumalalle läpi taivaan ja maan, mutta hän ei kuule minua. Hän on kätkenyt itsensä ja auttajani on poissa.