United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuli mökki tien vierellä; mökin pihaan poikkesi Elsa ja poika seurasi perässä. Mökin omistaja, eräs vanha mummo, oli Elsalle vanhuudesta tunnettu, sillä siinä oli hän äitineen monta kertaa käynyt levähtämässä ja evästään syömässä. Mummon silmät kävivät suuriksi kun Elsa tuli ilman äitiä ainoastaan pienen pojan seuraamana. "Saisinko jättää tänne eväsnyyttini?
Se ei ollut mikään vähäpätöinen tapaus, ei mikään »saisinko edestakaisen piletin?» tuo, kun jonakin tammikuun aamuna, jolloin ei päivä vielä kajastanutkaan, istuttiin pappilan pihalla reslaan ja lähdettiin »omalla» tai jollakin mökkiläisen hitaalla tai laiskalla »myötyrillä» kituuttamaan Kuopiota kohti.
"Saaristoon tapani mukaan" vastasi Hart, ja sitten hän hymyillen lisäsi: "Tietysti niin lähelle Haapasaarta kuin mahdollista." "Miksei itse Haapasaareen?" juolahti Annan mieleen ja samassa olivat nuo sanat jo sanotutkin. "Saisinko?" Hartin silmät välähtivät ilosta. Anna tuskin tiesi mitä hän vastasi. Hän tunsi vain, että heidän ei tarvinnut erota ja se tuotti iloa, niin ääretöntä iloa.
Kasvonsa olivat vaaleammat kuin syksyllä eikä niissä näkynyt yhtään nuorta arpea. Hän tunsi heti Topiaan ja kysyi siivolla äänellä: "Saisinko puhua teille asiani?" "Puhukaa, puhuen seikat selvenevät." Mies alkoi puhumaan työmiehen kurjasta tilasta työttömänä aikana. Kivimies, jos kukaan ihminen, on talvella kylmässä kelkassa, hädän, puutteen... Topiaalla ei ollut aikaa kuunnella loppuun.
Viimein hän kohotti päätään ja sanoi: »Olemme kyllä päättäneet myydä, kun sata tuhatta antanette.» Asioitsijan kasvot punehtuivat, läpikuultavat silmät vilkuilivat syvästä mielihyvästä, mutta sitten hän punalsi päätään, tekeytyi totiseksi ja sanoi: »Kyllä panitte pohjaa, niin että ei taida meistä tulla kauppalangoksia. Mutta saisinko kuitenkin nähdä tilan karttaa, kuuluihan teillä olevan.»
Minette astui pieneen huoneesen, jossa rouva heti tarjosi hänelle tuolin ja toi sitten viereisestä huoneesta toisen tuolin Frankille. "Saisinko tavata mr Rossiteria?" "Niin enpä tiedä; hän on kovin sairas.
Ka, täälläkö minä olen ... minä en muistanutkaan ... palamaanko? Enpä hänestä nyt. Vaan elkää pahaksenne panko, että minä olen tänne näin vain ventovieraan huoneeseen omin lupini... Elkää olko millännekään ... itsehän minä teidät tänne toin. Saisinko luvan kysyä, oletteko sitä herra vai mikä? Herraksi te ainakin olette liika hyvä. Minä kummastelin tätä ja kysyin, miksi hän niin ajatteli.
»Herra Crévecoeur'in kreivi», sanoi Durward tyynellä, mutta lujalla äänellä, »saisinko luvan, ennenkuin keskustelumme jatkuu, kysyä teiltä, olenko vapaa vai täytyykö minun pitää itseäni vankina?» »Se on sukkela kysymys», vastasi kreivi, »johon tätä nykyä en voi vastata muuten kuin toisella kysymyksellä. Mitä te luulette, onko Ranskan ja Burgundin välillä nyt sota vaiko rauha?»
Mutta minä kuulin luostarissa huhuttavan, että rosvoja on liikkeellä Maas-joen oikealla rannalla sekä Burgundin sotaväkeä, joka on tulossa niitä kukistamaan. Kumpikin seikka aiheuttaa sen, että olen peloissani teidän turvallisuutenne puolesta. Saisinko teiltä luvan täten poiketa matkasuunnastamme?»
Ymmärrätkö, pöykiö, mitä olet tehnyt? Se on *syllogismus in tuhmelino*. Sganarelle. Pyytäisin teitä Sganarelle. Minä Minä halkeisin ennenkuin kuunteleisin, mitä sinä lörpöttelet; ja minä puolustan mietettäni niin kauan kuin minulla on jälellä yksikään pisara kirjoitus-mustetta. Sganarelle. Saisinko minä Pankrasius. Jaa, tätä mietettä tahdon puolustaa *pugnis et calcibus, unguibus et rostro*.