United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän on varmaan kasvanut hyvin vapaasti kotonaan, arveli Henrik. Ja ollut siellä hyvin lellitelty. Kuuluihan se jo isän puheestakin: Alina, Alina, oli hänellä joka toinen sana. Semmoinen ylpeä tyttö sopisi paremmin jollekin luutnantille kuin meidän Johannekselle, lankesi Henrik tuomitsemaan.
Kuuluihan sieltä oikeaan korvaan ihan selvästi sen tikittäminen, ja kun käännähti ja hiukankaan silmiään raotti, niin näki, miten päivän punertavat säteet, kaihtimien lomitse luikahtaen, ikäänkuin hypiskellen, kisailivat kellon kultaisella kuorella.
Kumminkin pysähtyi Elsa ja pysäytti toisenkin. "Saanko luvan kysyä kuka te olette?" kysyi Elsa. "Elsako se on?" vastasi puhuteltu. "Ai, on se mummo kumminkin, kuten arvelinkin. Missä olette ollut?" "Tuolla minä olin klinikassa." "Siitäkö hampaasta?" "Siitäkin, ja kuuluihan tuota olleen muutakin vikaa, siellähän nuot pitivät syömättä monta päivää.
Mitä oli hänellä enää tuon miehen kanssa tekemistä? Kuuluihan Johannes maailmaan, jonka kanssa hän jo aikoja sitten oli kaikki siteensä katkaissut. Johannes olisi ollut valmis häntä jälleen oikealle tielle johdattamaan. Mutta Liisa ei ollut tahtonut sitä. Hän ei tahtonut olla kiitollisuuden velassa kenellekään.
Viimein hän kohotti päätään ja sanoi: »Olemme kyllä päättäneet myydä, kun sata tuhatta antanette.» Asioitsijan kasvot punehtuivat, läpikuultavat silmät vilkuilivat syvästä mielihyvästä, mutta sitten hän punalsi päätään, tekeytyi totiseksi ja sanoi: »Kyllä panitte pohjaa, niin että ei taida meistä tulla kauppalangoksia. Mutta saisinko kuitenkin nähdä tilan karttaa, kuuluihan teillä olevan.»
Sillä kuuluihan itsesäilytysvaisto erottamattomasti itse elämän käsitteeseen, mutta juuri tuo vaisto, kallein kaikista, oli tyystin kadonnut minulta. En nähnyt mitään syytä alkaa elämääni uudelleen. Minulle riitti pelkkä olemassa-oloni toteaminen, pelkkä omien sisäisten sielunliikkeitteni ja mielikuvieni vaarinottaminen.
Kuuluihan ihmisen olemukseen kuumimpanakin kesäpäivänä ainakin paita ja housut, jotka tosin voi pahimmassa tapauksessa korvata myös hameilla, mutta jotka olivat ehdottomasti välttämättömät, jos mieli Mustin voida ketään edes vertaisekseen, saati sitten itseään ylemmäksi ja paremmaksi olennoksi tunnustaa. Nuo olivat, noiden täytyi olla alempia olentoja!
Kuuluihan taloon vielä pehtori, joka samalla oli hänen ratsurenkinsä, sillä kaikista erakkoisista, vaatimattomista elämäntavoistaan huolimatta oli Paavo Kontio pysynyt innokkaana ratsastajana. Samoin ei ollut totta, että hän harjoitti salatieteitä tai tuumi mitään erikoisia luonnontieteellisiä keksintöjä.
Totta tosiaan, kuuluihan sieltä jalan kopsetta jo portailta. Siellä niitä jo tulee. Ja he kiiruhtivat molemmat hymysuin etehiseen vieraitaan vastaanottamaan.
Eihän se ollut itsemurhaa, jos hän söi juuri sen verran, ett'ei hän nälkään nääntynyt kuuluihan paastoominen katumukseen ja että hän heitti itsensä myrskyn ja sateen alaiseksi kun itse kotkakin pyrki johonkin kallio-rotkoon; eihän se ollut itsemurhaa, jos hän antoi sateen ja pakkaisen ja kaikenlaisten kärsimysten tehdä loppua terveydestänsä!