Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Niin, se on totta se ... suokaa anteeksi ... ottakaa vain, tuoss' on! Saisinko luvan pyytää teitä valmistamaan minullekin sellaisen? Ei näistä enää taida tulla. Ja sitä paitsi, eihän sovi papille kantaa kukkasvihkoa. Neiti saa itse ratkaista... Sopiiko teidän mielestänne? En minä tiedä ... vaan jos luulette sopivan, niin tehkää itse, tässä on kukkia.
Sitten toi hän sen kuoreen pantuna kauppiaalle. Tämä katseli päällekirjoitusta tarkasti ja alkoi kiitellä: Neidillä on erittäin kaunis käsiala. Saisinko minä luvan jolloinkin näyttää käsilaskuani neidille? Huonoa se minulla vähäoppisella on. Uskon minä sen, että kaikilta muilta tulee parempaa, sanoi Viija eikä antautunut enää puheisille.
Sekö vai muu lienee ollut syynä, mutta tyttö, jolle Ristjaan lippua tarjosi, ei ottanut vaikka kuinka olisi tyrkyttänyt. Halveksien käänsi Aliina silmänsä pois mokomasta partista. Mutta tuskin oli monta silmänräpäystä kulunut, kun sama Ristjaan seisoi hänen edessään pääsylippu kädessä ja tavoitellen oppineiden kohteliaisuussanoja virkkoi: Saisinko luvan tarjota pääsylippua Aliina neitille?
Minä kysyin, saisinko eroa, niin minä koettaisin onneani jossakin toisessa rykmentissä, missä ehkä löytyi minua huonompia miehiä, ja missä kenties voisin paremmin edistyä, vaan minun käskettiin jäädä rykmenttiin ja komppaniaan odottamaan. Kuitenkin tein samana päivänä pyynnön kenraali-majurille Fittinghoff'ille, että hän auttaisi minua Pohjanmaan rykmenttiin.
Saisinko tulla Antin kanssa, kysyi hän ystävällisesti, kun Antti vihdoin oli valmiiksi pukeutunut ja horjuvin askelin lähestyi ovea. Antti ei vastannut, mutta ei kieltänytkään ja antoi tädin seurata. Horjuen, mutta nopeasti, joka osoitti että hänellä oli päämäärä mielessä, astui Antti portaita alas ja pihan poikki.
Saisinko luvan pyytää hetkeksi tänne. Hän saattoi Helenan miesosaston puolelle, käytävän keskipaikoilla olevalle ovelle, jonka aukasi avaimellansa ja pyysi astumaan sisälle. Se oli erikoinen vastaanottohuone, jossa pastori puheli vankien kanssa sielun asioista, pienenlainen valkoseinäinen huone, joka oli väliaidalla jaettu kahteen osaan, ovenpuoliseen ja ikkunanpuoliseen.
Noihin vaunuihin käski lääkäri Mikon menemään ja sanoi: Tunnin perästä tulen sinne sairashuoneelle. Saisinko minä tulla mukaan? sanoi Auno nöyrästi pyytävällä äänellä. Lääkäri kääntyi nyt Aunoon päin ja sanoi ystävällisesti: Ei. Kyllä te nyt saatte uskoa miehenne minun huostaani. Viikon perästä kun tulette tänne, niin annan silloin miehenne teille terveenä.
"Kiitos, kiitos noista hyvistä kirjoista", sanoi hän loistavin silmin, "oi ne olivat niin " lisäsi hän, painaen kätensä rintaansa vasten "minä jo luin ne kerran läpi, mutta saisinkohan lukea vielä kerran, Saisinko?" "Niin monta kertaa kuin haluatte", vastasi ylioppilas. "Minä luin niistä ääneen Marille ja hänen mielestään ne olivat hyvin hauskoja." "Vai niin", vastasi Erkki.
"Min'en tiennyt, että tässä oli konttori; muutoin niin ... kyllä minä kernaasti maksan..." "No kyllä sentään sopii täälläkin", vastasi paksu mies; "suvaitkaapa astua sisään." "Kelpaako tämä?" "Kelpaa kyllä... Saisinko minä teetä kerman kanssa?" "Saatte niinkin. Suvaitkaa vaan riisua ja levähtää vähän; tee on valmista tuossa paikassa." "Kenenkä maatila tämä on?" "Helena Nikolajevna Losnjakov'in."
POSTINHOITAJA. Tuollako tavalla sinä dejoureeraat, häh? POSTILJOONI. Enhän minä mitään POSTINHOITAJA. Pysy sinä vaan valveilla, muuten varo itseäsi! Saisinko ostaa kahdenkymmenen pennin postimerkin? POSTINHOITAJA. Hyvin mielelläni, tyttöseni. Sihteeri, katsokaapas tänne! KIRJURI. Mitä? Jassoo en huomannutkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät