Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Oli siinä sentään toinenkin seikka, joka minua yllytti ryntäämään näin päistikkaa. En ollut ikinä ennen kosinut en totisesti ja minua huvitti kerran koettaa, saisinko rukkaset. Vaikka enhän minä nytkään vielä ollut kosinut, eikä ole sanottu, että olin aikeissakaan jatkaa. Onneksi ei hän lukenut minua niinkuin minä häntä, eikä tiennyt mitä mielessäni liikkui.
Samaa sanoin äsken itselleni ... mutta, parahin neitsykäiseni ... pitänee sanoa neidiksi ... saisinko luvan tietää, kenen kanssa minulla on kunnia puhua? Olihan kirjeessä mainittuna, että luoksenne saapuu onneton nainen.
Paljo olen käynynnä, Pitkin kyliä kysellyt, Pitkin teitä tieustellut, Enkö saisi vastausta; Jo on nälkäki vähäsen, Saisinko mitä syöäkseni?" "Tuoll' on koan orrella Vanha kissan häntä, Hiiret hiukan kalunnehet, Siin' on sinulla syöäksesi; Taetvettä tanhualla, Siin' on juomista sinulle." Meni akka metsään. Meni akka metsään, Pukki tuli vastaan: "Mene pukki kotiin!" Ei pukki mennytkään.
»Hyvä majapaikka, jalo herra», vastasi soturi, »kelpaa aina, eikä ole muuta paitsi hyvä palkka tai hyvä saalis, joka sen voittaisi jääköön mainitsematta kavaljeerin kunnia ja käsketyn velvollisuuden välttämätön täyttäminen. »Saisinko sitten luvan kysyä», sanoi kreivi Menteith, »kelle minulla on kunnia toimittaa majoittajan virkaa?»
Kas siitä onkin jo pitkä aika, kun minulla oli ilo nähdä teitä, herra Aadolf Skytte ... lähditte maalta pois ja rupesitte kaupunkilaiseksi ... aivan päinvastoin kuin minä, joka muutin kaupungista pois ja rupesin maalaiseksi. Onneksi olkoon, että viihtyisitte kaupungissa yhtä hyvin kuin minä maalla! Saisinko pyytää armollista herraa astumaan alas ratsailta ja juomaan pikarillisen parasta oluttani?
Mutta saisinko luvan kysyä, kävittekö linnan kimppuun Drumsnab-nimiseltä kukkulalta, joka minun arvatakseni on sen heikoin kohta, jollei suojaksi rakenneta etuvarustusta.»
Saisinko neljänneskilon kahvia ja puoleksi sokeria? Onpa tänään siunattu helle! Ohhoh! KALLE. Huomenta, huomenta! No, kuinkas se Höpsälän muori jaksaa? Hyvin tietysti. Jassoo, vai kahvia ja sokeria? Mutta kun sattui niin hullusti, ettei meillä nyt niitä ole. Loppuivat juuri. Mutta huomenna tulee tulee monta, monta säkillistä. Eikö muori tahtoisi pompommeja, niitä meillä kyllä on.
Monsieur Bonnard oli ennen kertonut minulle, miten vaunu oli rakennettu; muistattehan, että panin arkun pöydän päähän, aivan likelle sitä nurkkaa, mihin aina kävin piiloon jokaisessa pysäyspaikassa. Siinä oli ikkunalla varustettu ovi, ja minä kysyin saisinko pitää ikkunaa auki, koska minun oli liian kuuma vaunussa.
Joko isä on tullut kirkolta? kysyi Aliina, vanhin lapsista, jota hänen äitinsä piti toisten valvojana. Jo tuli, vaan meni rantaan; kuului käyvän verkot heittämässä, selitti äiti. Saisinko minäkin mennä isän kanssa? kysyi Aliina. Mene vaan, jos tapaat vielä rannasta ja ottanee. Aliina lähti kiireesti rantaan.
Lyyli nousi heti ja aikoi mennä tuomaan, mutta ukko sanoi vielä: »Saisinko, emäntä hyvä, täällä vähäisen levähtää? Olen kovin väsynyt.» »Kyllä», vastasi Lyyli, ja pyysi sitte ukkoa sisälle. Toinen lapsista rupesi heti huutamaan: »
Päivän Sana
Muut Etsivät