United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun se oli käynyt kiinni vain toisesta takajalastaan ja Pekka pelkäsi sen pääsevän irti, hyppäsi hän lähelle tultuaan alas suksiltaan ja aikoi käydä sulin käsin saaliiseensa kiinni. Mutta silloin katkesi lanka irti kepakosta ja Pekan kainaloiden alitse pääsi jänis pakoon. Ennenkuin Pekka ehti päästä syvästä lumesta taas suksilleen, oli se jo matkainsa päässä niityllä.
Mertsi ja Eila rientävät kunnaan laelle. URDIS Osottaa: Tuolla! Hän tulee uhrikivelle päin. EILA Vetäytyy äkkiä taapäin, huudahtaa kauhistuneena: Oh! Mikä tuo on? MERTSI Missä...? EILA Osottaa aivan lähelle, käräjämäen puoleiselle kunnaan rinteelle: Tuo... Kuinka pelottavan näköinen! MERTSI Ah, kuin metsän peikko! Kuinka hänen silmänsä palavat.
Keskitalo istahti lähelle vuodetta, vanha emäntä vähän syrjempään. Molemmat miehet tunsivat, että heidän vihdoinkin pitäisi puhua. Mutta kumpikaan ei saanut sanoiksi, vaan ainoastaan ajatteli. Niin kului pitkä aika. Vihdoin Keskitalo tunsi että nyt sen täytyi tapahtua.
Hätähätää, syvän äänettömyyden vallitessa, kimput heitettiin hautaan ja ulottuivat ainakin lähelle aukkoa, jonka nostettu vipusilta sulki. Tällä välin nuori päällikkö ja osa hänen Berniläisistänsä olivat laskeneet tikapuut alas, hautaan astuaksensa. Päällikkö laskeutui ensimäisenä sinne ja samassa jo Starck'in seisoi risujen päällä, melkein portin tasalla.
Stanley huusi nyt hänelle tuimalla äänellä: "Pidä kiinni, hupsu, ja näytä olevasi mies!" ja kolmella oiva tempauksella tuli hän niin lähelle että pelastajat voivat tarttua häneen kiinni. Kaikki halailivat ja ylistivät häntä. Yöksi 19 p. vastaan ruvettiin uusien vaivojen ja taisteluiden jälkeen yökortteeriin oikealla rannalla, eräällä markkinapaikalla.
Antta menöö, antta menöö. Seis! Ken siellä? Seis! Qui vive? kuului sotamiesten möyryäviä ääniä, ja samassa he ojensivat pistimensä melkein liian lähelle kylkiluitani. Ketä tässä nyt totella? Kenties, arvelin, pääsee tästä pulasta hätävalheella. Luullen noita sotamiehiä Franskalaisiksi, jotka ovat häipyneet rykmenteistään, yritin minä herättää heissä pelkoa ja kunnioitusta ja huusin: Messieurs!
Miina raukka uskoi kaikki syykseen ja aina uudistuvalla hartaudella koetti opetella liikkumaan »ihmisten tavoin». Vasta aivan lähelle päästyään Miina kuiskasi käheällä äänellään: »Siellä on Rautiaisen isäntä. Toi kotoanne voipytyn ja vasikanpaistin.
Niiden kanssa käski hän minun mennä vihollisen asennoita tarkastelemaan. Oli vielä pilkko pimeä, kun lähdimme; ja marssimme erästä vuoriharjannetta pitkät matkat viholliseen päin, kunnes päivän koitossa saavuimme lähelle heidän etuvartioitansa. Tässä me aprikoitsimme erään pensaikon suojassa, mitä olisi tehtävä saadaksemme vähän hauskuutta leirielämän yksitoikkoisuuden muutteeksi.
Ja nyt ei maistunut kummallekaan ruoka. Jonkun ajan kuluttua itkeksi jo rouva, puhellen: Vaikka lie lapsi rukka joutunut saman kohtalon omaksi kuin Vesa parkakin! Sitä aavisteli jo lukkarikin, mutta puolusti omaa poikaansa: Sehän se vallesmannin poika pahennus onkin sen opettanut kaikille pahoille ilveille! Niin kului päivä lähelle iltaa.
Kapteini Sabine'n johdolla asetettiin observatorio soveliaalle paikalle, noin 700 kyynärää laivoista länttä kohden. Siihen rakennettiin huone lähelle rantaa kelloja ja muita tiede-aseita varten. Seinät tehtiin kahdenkertaisesta plankku-liitoksesta, jonka väli täytettiin sammaleilla, niin että huone voitiin kylmimmälläkin ilmalla pitää lämpimänä yhden ainoan uunin avulla.