United States or São Tomé and Príncipe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki oli kokonaan sulannut yhteen. Minun oli hupaista laulaa virsiä ja hauskaa oli myöskin, että Fritz tahtoi kuunnella niitä; ja missä toinen ilo valui toiseen, sitä en voi sanoa. Minä luulen, että Jumala antoi minulle molemmat; enkä minä ymmärrä, että minun tarvitsee eroittaa niitä toisistaan.
Mikäs se oli?... Nyt se kuului taas... Tohtisikohan tässä vieläkin toivoa?... Ei virka miehistä kukaan mitään, vaan silmät elävät ja jokainen koettaa kuunnella, keskellä työtään, kuuluisiko vieläkin äskeistä ääntä. "Miehet! Yritetään vielä, vaikka viimeinen kerta", kajahtaa myrskyssä nuorukaisen ääni.
Mutta ei auta kinaaminen, vaikka miekan kahva kuinka kutkuttaisi kättä! En tarvitse teille sanoa, mitä työtä teidän nyt on tekeminen. Kuolema taikka voitto! Eteenpäin pojat! Mars! En en jaksa kauemmin kuunnella! Jos hetkenkin vielä kuuntelen, niin luovun lupauksestani!
Mutta pyydän ilmottaa sinulle, että siveellisyydestäni pidän itse huolta, ilman että sinä siihen sekaannut, ja välittämättä kaupunkilaisten puheista..." Åke istui jälleen hetkisen vaiti; oli kuin olisi hän tahtonut kuunnella Bengtin sanojen kaikua oikein ymmärtääkseen, mitä tämä tarkotti. Sitten katsahti hän ylös ja tarkasti Bengtiä läpitunkevasti, kuten äsken.
Pojat kuuntelivat tai toisin sanoen istuivat jonkun aikaa, mutta jos sattuivat lähtemään käymään tallissa hevosten luona, niin siltä tieltä veivät jalat kylään. Pojat eivät mitenkään olisi jaksaneet kekripäivänä kuunnella lukemista. Ei olisi ollut iltapäivälläkään lupa käydä edes naapurissakaan, mutta siitä huolimatta he menivät.
"Minä tulen vielä kauan aikaa olemaan vaiti, hyvä emäntä. Nuoren miehen sopii kuunnella, kun vanhemmat puhuvat, sitä suuremmalla syyllä vielä, kun huomaa, ett'ei ole mitään lisättävää tahi vähennettävää. Ja ennätänpähän minä ajatukseni lausua myöhemmälläkin. Mutta ihmettä on, ett'ei henkivakuutus ole paremmin levinnyt, kun se on noin siunattu laitos, kuin tässä on esitetty."
Ja syksymyöhään lammella Nuo kaksi souteli, Kun lampi jäätyi, kuolemaan Ne nukkui kumpiki. Autuuteni. Sä lintunen, oi, laula taas, Sä perho, liehu kukkamaas! Voi taivas perhon onnea, Kuin kukkaista saa suudella! On kertun kieli, leivon suu Ja laulu helkkää, kajahuu, Ijäti tahdon kuunnella Sen soitelmaa, sen lauluja!
Vain kuvailla unees ne tahtois Mun piirteeni näkyviin Ja kuunnella hengittämättä, Joko sydämes säpsähti niin. Etköpä sulkea halaa Silmiäs kiinni ja salaa Päätäsi painais jällen Hellästi rinnalle tällen? Eiköpä tahtois rintas Ilmaista hienoisintas, Mitä on kalleinta sulle! Sielulle uskotulle? Etköpä sois sa arkain Tunteiden käyvän varkain Siltaa, min rakennamme Herkillä huulillamme?
Minä en nytkään vastannut mitään, sillä totta tosiaan en tietänyt mitä vastata. Etkö sinä tahtoisi kuunnella, jos minä lukisin sinulle jotain Jumalan sanaa' Oletko sinä milloinkaan kuullut Jumalan sanaa luettavan ... lukiko äitisi? Ei minulla ole äitiä ollutkaan. Eikö sinulla ole äitiä ollutkaan? Sen hän kysyi nopeasti, mutta niin hellällä säälillä, että se tuntui aivan minun sydämeni pohjassa.
"Minun täytyy, minun täytyy," sanoi Leo innokkaasti, estääkseen veljensä vastaan-sanomista. "Kuule, mitä minä sanon, ja sinä itse myönnät, että olen oikeassa." Myöskin Vilho laski nyt aironsa kädestään, ja alkoi tarkkaan kuunnella veljensä sanoja.