United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samasta syystä oliwat hänen waateryysynsäkin jäätyneet yhdeksi tönkäksi, niin että ne seisoiwat suorana kuin tyhjä tynnyri ja mummon liikkuessa kopisiwat kuin rumpu. "Tulkaa, mummo, rekeen!" sanoin minä hänelle. "Enhän minä miten näin pahalla kelillä, kyllä minä tämän jaksan", sanoi hän ja näytti oikein kauhistuwan kehoitustani.
Yhtä varmaan kuin mummon käytös ilmoitti minulle, että joku suuri vääryys oli hänelle tehty, yhtä paljon suretti minua hänen käytöksensä vanhusta kohtaan, joka kirkossa siunaten oli laskenut kätensä minun otsalleni.
Minä liikuin nelinkontin ryömimällä, hakkasin halkoja, korjasin tuvan oven, ikkunan ja lattian, jotka vihollinen oli rikkonut, sekä muurailin ränstynyttä uunia. Koko maaliskuun ajan vietin mummon luona, jonne tulin mainitun kuun kolmantena päivänä. Kuun lopulla olivat jalkani mummon huolellisessa hoidossa jo siksi parantuneet, että minä kykenin huoleti kävelemään.
Jos äiti olisi nyt täällä, niin kuuntelisi hänkin tätä mielellään!... Tämä on virttä, on ihan varmaan, vaikk'ei sitä ole uudessa virsikirjassa. Ehkä se löytyy mummon vanhassa kirjassa... Minäpä käyn kaidepuulle istumaan ja kuuntelemaan, niin samassa lepäänkin". Jotakin mustaa putosi samassa silmänräpäyksessä kaiteelta alas koskeen.
Paljoa en syönyt, enkä minä paljoa woinut kestääkään, sillä ankara murhe oli masentanut ruokahaluni kowin niukaksi, eikä suinkaan mummon puhe enentänyt sitä. Minulle laitettiin mökin ainoaan wuoteesen makuusia ja mummo ja ukko paniwat maata lattialle. Wäsyneenä ja murheellisena panin maata, mutta luonto kumminkin waati welkansa ja minä wihdoin nukuin.
Mummon tarkoitusten erinkaltaisuudesta kiistellessään oliwat ystäwykset kylmenneet toisillensa, jopa siihen määrään asti, että kumpikin oli mielessään aikonut erota kauppayhteydestä.
Se oli mummon kauppapuoti ja sen wieressä seisoi hän niin uskollisesti, ettei yksikään alkawa kauppias liene uskollisemmasti koskaan seisonut tiskinsä takana. Siinä hän ystäwällisesti tarjoili siwukulkijoille sikaariansa, paperossiansa ja makeisiansa. Pimeinä aikoina paloi himmeä yölamppu kiwen nurkalla, heikosti walaisten tuota näillä seuduilla olewaa ainoata kauppapaikkaa.
"Ei, mutta, kuka sen minulle on opettanut, jos ei mummo, joka ei koskaan taida puhua minulle torumatta ja sen kautta aina häiritsee iloni. Enhän minä milloinkaan saa iloita pienimmällekään asialle, jos ei aina joku tora tule rauhaa rikkomaan. Nyt esim. tulin niin iloisena kotiin, ja heti piti mummon häiritsemän tyytyväisen mieleni. Jumala tietää koska se nyt taasen palajaa."
"Löysimme tuolta taipaleelta tien wierestä jotain", sanoin hänelle. "Mitä wain?" sanoi mies ja samassa juoksi hän rekemme tykö ja kohotti peitettä. Kuolleen kaswot kohtasiwat hänen katsettaan. Mummon kaswot näyttiwät nyt tylyiltä ja kowilta; mies säikähti, astui askeleen takaperin ja huudahti: "Herra Jumala, Kontti=Anna kuollut!"
Aurinko paistoi kirkkaasti ja ilmassa liiteli muutamia vaaleita pilviä. Jokainen puistoonmenijä koetti näyttäytyä mahdollisimman muhkealta ja toisia etevämmältä. Elsaankin pian tarttui sama tauti, hänkin mummon rinnalla käyskennellen koetti kohautella olkapäitään. Hänen ei olisi sitä tarvinnut tehdä, kyllä hän niin kaunis muutoinkin oli, että hänet pian toisten joukosta huomattiin.