United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
BRUTUS. On, varmaan, usko pois, Volumnius! Sä näet, Volumnius, mik' on mailman meno: Meit' ajaa vihollinen haudan suulle: (
»Mitähän iloa sinulle, Tapani-poikaseni, nyt aiotaan valmistaa?» kysyin itseltäni, kun samalla huomasin kasakkain pariin kohtaan pihamaalle puuhaavan nuotioita. Ensiksi ajattelin, että vihollinen aikoi minut ja toiset vankinsa roviolla korventaa. Sellaisia julmuuksia oli kuultu vihollisten Inkerissä ja Käkisalmen puolella yllin kyllin harjoittaneen.
Jos vihollinen nyt seisoisi tuolla takananne, ja meidät käskettäisiin heitä vastaan, niin tekisimme sen teidän ruumiinne ylitse, tuntematta, ajattelematta. Hevosemme ja tykkimme musertaisivat ilman armoa kaikki matkallaan, sillä armeijan täytyy päästä eteenpäin. Niin on sotamiesten laita, ja sotamiehiä olemme nyt.
Vaan meidän täytyy saada hänet kiinni, ja siihen saakka meidän hiljaisuudessa on pidettävä hyvin ankaraa vahtia keisarin persoonasta, sillä monsieur Toussac ei ole mikään halveksittava vihollinen." Minä taas olin tuntevinani hänen suuren peukalonsa leuvallani, kun vastasin, että hän todella oli hyvin vaarallinen ihminen. "Keisari tahtoo heti teitä tavata", sanoi Savary.
Silloin kuului rivien takaa hätääntyneitä huutoja, että taistelu oli menetetty ja vihollinen kintereillä. Ensin karkasi yksityisiä ratsumiehiä, sitten kokonaisia osastoja herttuan joukosta siltaa kohti, ajaen jalkaväen keskeen, suoltaen heitä alleen ja saattaen kaikki mitä kauheimpaan epäjärjestykseen.
Vihollinen oli Pappilanmäeltä nähnyt minun puuhani ja laukasi yht'aikaa ainakin parisataa muskettia minua kohti. Ympärilläni oli helvetillinen vinkuna ja surina, sillan puista lenteli sälöjä ja maa takanani jokiäyräällä ikäänkuin savusi. Mutta Jumalan sallimuksesta ei minuun sattunut yksikään kuula.
Levottomuudella ja jonkunlaisella vavistuksella kysyikin kukin itseltään, vieläkö tällaista tilaa kauemmin tulisi kestämään ja tulisiko vihollinen jälleen näyttäytymään vesillämme, kun aallot ensi kerran taaskin vapaina rantojamme huuhtovat?
Pimeä alkoi nyt äkkiä laskea, kaukaiset esineet rupesivat häämöittämään epäselvinä, eikä vieläkään vihollinen millään osoittanut läheisyyttänsä.
Polttakoon vihollinen taloni, hävittäköön suvilaihon pelloiltani ja hakatkoon metsäni maahan, kyllä näille uraille niin paljon puita jää, että minä ja moni muu saatamme rakentaa itsellemme pirtin, jossa saamme asua elämämme loppuun saakka.
»Kuulit kai Kiteellä, että isäni kuoli Käkisalmessa neljä vuotta sitten», kertoi Riika. »Heti sen jälkeen lähdin enoni luo, joka asui Näykin kylässä Viipurista etelään. Olin muutamia kuukausia ollut siellä ja me olimme jo aikeissa venäläisten pelosta muuttaa Turun puolelle, kun vihollinen äkkiarvaamatta ilmestyi Viipurin tienoille.