United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Minä sanon, missä luulen Toussacin olevan. Hän on Punaisessa myllyssä Grosboisin takana. Minä näin Jeanne Portalin tulevan sieltä tänään, ja minä olen kuullut sanottavan, että hän on aina tiennyt Toussacin asiat." Savary pudisti päätään. "Me tutkimme tarkoin Punaisen myllyn viime yönä", sanoi hän. "Hän oli ehkä kätkeytynyt suohon yön ajaksi ja meni myllyyn aamulla", arvelin minä.

Jos te olisitte pitäneet koiran kahleissaan, niin olisimme saaneet molemmat, vaan näinkin ollen, voitte, eversti Lasalle, toivottaa minulle onnea." Hän ojensi kätensä, sanoessaan näin, vaan toinen kääntyi äkkiä ympäri. "Kuulkaa, eversti Savary?" sanoi hän ja katsoi ulos ovesta. "Toussac on päässyt karkuun." Pitkä, mustapukuinen mies ilmestyi näkyviin.

Seuralaisteni sotilaallinen ryhti herätti hänessä levottomuutta. Hän tempasi yhtäkkiä saalin hartioiltaan ja heilautti sitä hurjasti päänsä yli. Kiroten kannusti Savary hevostaan, suuntasi suoraan yli kummun myllyä kohden täyttä laukkaa ja me jälessä. Olikin paras aika. Me olimme vielä muutamia satoja askeleita myllystä, kun muuan mies tuli ulos ja katseli joka puolelle.

"Hänellä on paljo työtä tänään, vaan hän käski minun sanoa teille, että te pääsette puheille." Hän hymyili ja meni edelleen. "Teillä aivan varmaan on hyvää odotettavissa", kuiskasi Gérard. "Täällä olisi montakin, jotka maksaisivat paljokin, jos Savary heitä samalla tavalla kohtelisi kuin teitä. Keisari aikoo varmaan tehdä jotakin teidän hyväksenne.

Vaan meidän täytyy saada hänet kiinni, ja siihen saakka meidän hiljaisuudessa on pidettävä hyvin ankaraa vahtia keisarin persoonasta, sillä monsieur Toussac ei ole mikään halveksittava vihollinen." Minä taas olin tuntevinani hänen suuren peukalonsa leuvallani, kun vastasin, että hän todella oli hyvin vaarallinen ihminen. "Keisari tahtoo heti teitä tavata", sanoi Savary.

Me seisoimme ja kuuntelimme henkeä pidättäen. Kaukana pimeässä kuulin oven narisevan saranoissaan. "Eteenpäin!" huuti Savary innoissaan. "Se lurjus on täällä. Nyt me hänet saamme."

Me tietysti voisimme saarta myllyn ratsuväellä." "Päivällä", sanoi Sibylle, "näkee koko seudun Punasesta myllystä. Minä olen varma, että hän pitää tarkoin silmällä. Heti kun yksikään sotamies näkyisi, niin hän katoaisi." "Ja heti kun tulee pimeä, niin hän menee rannikolle", sanoi Savary. "Meidän täytyy toimia varovasti, muuten hän pääsee meidän käsistämme.

Kauniilla, mustaverisellä muodollaan näkyi vilkas hämmästyksen ilme, jonka tuo tieto vaikutti hänessä. "Missä hän sitte on?" "Siitä on joku neljännestunnin aikaa, kun hän lähti juoksemaan." "Vaan hänhän on kaikkein vaarallisin niistä. Keisari raivostuu, kun hän saa kuulla tämän. Minnepäin hän juoksi?" "Luultavasti maalle päin." "Kuka tämä on?" kysyi eversti Savary osottaen minua.

"Niin, se on mahdollista." "Minä olen varma, että hän on siellä", sanoi Sibylle. "Minä näin sen Jeanne Portalin silmistä," "Mikäli ymmärsin, oli keisarin tarkoitus, että te auttaisitte minua tässä, herra de Laval," sanoi Savary. "Te toivottavasti annatte minun järjestää yksityisseikat, kun sellaiset toimet kuuluvat minun toimintapiiriini. Meidän täytyy tarkoin ajatella, miten meidän on toimittava.

Minun ylimyksellinen nimeni ei tehnyt eversti Savaryyn vähintäkään vaikutusta, hän sen vain kirjoitti muistikirjaansa. "Herra de Lavalilla ei ole vähintäkään osaa asiassa", sanoi urkkija. "Hän on aivan sattumalta joutunut tänne, ja minä vastaan, että hän pidetään korjuussa, jos häntä satuttaisiin tarvitsemaan." "Varmaan häntä tarvitaan", sanoi eversti Savary.