United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä olin siitä niin varma kuin olisi hän kuiskannut minulle sen salaisuutena, ja jähmettyneessä mielessäni alkoi taas vilkkua pieni lämmin toivon säde. Vaan Toussac julmistui tästä sanatulvasta ja hän keskeytti sen kiroamalla. "Olen jo tarpeeksi kuullut", sanoi hän. "Tällaista lapsen leikkiä varten en pannut päätäni vaaraan lähtiessäni tänne.
Vaan Sibylle oli uudelleen kääntynyt keisarin puoleen ja silmissä ilme, joka osotti, että hän ei vielä ollut menettänyt kaikkea toivoa. "Sire, te sanotte, että on asetettava esimerkki", sanoi serkkuni. "Teillähän on Toussac..." "Niin, jos voisin saada Toussacin käsiini!" "Hän on raju, vaarallinen mies, jos on asetettava esimerkki, niin hän on sopivin." "Niin olisikin, neiti.
Onko teillä aseita, herra de Laval? Minä hankin teille pari pistolia ja hevosen". "Silloin olen valmis lähtemään kanssanne heti." "Vaan meidän pitää olla varmoja siitä, että onnistumme. Me emme pane ainoastaan omaa henkeämme vaaraan. Toussac on urhoollinen ja voimakkaimpia miehiä Ranskassa. Minä luulen, että jos meillä olisi yksi mies lisää..."
Hän pudisti minulle päätään niin surullisen viisaan näköisenä, eikä mitään lohdutusta voinut lukea hänen ankarista, harmaista silmistään. Vaan enin minua pelotti tuo Toussac niminen mies. Hän oli suuri, ei pitkä, vaan tanakka ja jäsenensä olivat tavattoman kehittyneet.
Hänen vieressään seisoi Toussac riemuitsevan näköisenä, käsivarret ristissä rinnalla. "Niin hyvät ystävät", sanoi hän, "te tulette liian myöhään. Minä olen maksanut velkani." "Antautukaa!" huuti Savary. "Ampukaa! Ampukaa!" vastasi hän ja löi rintaansa molemmin käsin. "Elkää luulko, että minä pelkään teidän halpasia luotejanne! Luuletteko saavanne minut elävänä?
Lesagen lempeät piirteet synnyttivät minussa toivoa, että hän suojelee minua, vaan hänen suuret, mustat silmänsä olivat yhtä kylmät kuin ennenkin, kun hän katsoi minuun. "Toussac on oikeassa", sanoi hän. "Oma varmuutemme joutuu vaaraan, jos hän pääsee menemään salaisuuksinemme." "Mitä te puhutte varmuudestamme", sanoi Toussac. "Mitä sillä on tämän asian kanssa tekemistä?
Jos teillä niinkuin minullakin oli kylliksi kestävyyttä sitä sietämään ja minä hyvin muistan, että se tapahtui juuri teidän neuvostanne, niin tottahan voimme nyt, kun paljo tärkeämpi tapaus..." "Ei, ei, Toussac, antakaa olla!" huuti laiha mies, ja kohotti äänensä oikeaksi huudoksi, kun jättiläisen karvanen käsi taas tarttui leukaani.
Minulla ei ollut isosti aikaa miettiä tätä omituista ja masentavaa tilaani, johon olin yhtäkkiä joutunut, sillä minut nostettiin ylös kuin pieni lapsi ja sitten paiskattiin reporeuhkana alas, niin että selkäni jymähti kivilattiaan, jotta henki salpausi. "Elkää tappako vielä, Toussac", sanoi toinen ääni. "Antakaa, että katsellaan ensin, mikä se on miehiään."
Me näimme laivan, ja joku tuotiin siitä maihin heti sen jälkeen kuin vene, jolla minut oli tuotu, lähti taas merelle." Minä muistin nyt tuon veneen, joka oli ensimmäinen, mitä olin nähnyt Ranskan rannalla. En osannut silloin ajatella, mikä merkitys sillä on oleva minulle! Ja nyt rupesi asianajajani kyselemään kaikellaista epämääräistä ja joutavaa, niin että Toussac alkoi murista.
Lesage syöksyi takkaan, ja minä näin hänen viskaavan paperinsa tuleen ja murentavan tuhkan kenkäinsä koroilla. Toussac tarttui kirveeseen, joka oli seinää vasten nojallaan. Vanha mies vetäsi verkkokasan syrjään joukosta ja avasi pienen oven, josta pääsi pieneen sopukkaan. "Tänne", kuiskasi hän minulle, "joutuin."