United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lesage syöksyi takkaan, ja minä näin hänen viskaavan paperinsa tuleen ja murentavan tuhkan kenkäinsä koroilla. Toussac tarttui kirveeseen, joka oli seinää vasten nojallaan. Vanha mies vetäsi verkkokasan syrjään joukosta ja avasi pienen oven, josta pääsi pieneen sopukkaan. "Tänne", kuiskasi hän minulle, "joutuin."
Kuinka voit sinä, Gyldenstern? Ah, Rosencrantz! Hyvät veikot, kuinka voitte? ROSENCRANZ. Niinkuin keskinkertaiset maan lapset ainakin. GYLDENSTERN. Siinä onnelliset, ett'emme ole ylen-onnelliset. Emme ole ihan Onnettaren myssyn nyplänä. HAMLET. Ettekä hänen kenkäinsä anturoina? ROSENCRANZ. Emme kumpaakaan. HAMLET. Tyyssijanne on siis hänen uumiensa kohdalla, tai hänen suosionsa keskipisteessä?
Enimmäkseen katseli Martti eteensä ... kenkäinsä kärkiä ... ja liivejänsä, joiden päällä välkähteli vaskiset kellon vitjat. Martti oli maalta tullut, puolen vuotta opissa ollut ... suutarin opissa. Alusta alkaen oli hän tarkka ollut, ei tuhlannut penniäkään, mutta nyt vasta niitä oli sen verran varoja kertynyt, että niillä oli kellon saanut.
Hyvät äidit ja tunnolliset tädit ovat heitä tarkkuudella kasvattaneet; heille on opetettu että joka on hyvä, se on myöskin kaunis, että pienet tyttöset eivät saa ylpeillä punaisten kenkäinsä ja ihanain kiharainsa yli, ja monta muuta hyvää totuutta.
Hakkilan Matti katseli kenkäinsä nokkia eikä virkkanut mitään, mutta Katri otti päästään silkkihuivin, antoi sen Iidalle ja sanoi: "pane lapsi kulta edes tuo päähäsi, kun muutenkin olet niin huonossa pukimessa, vaikka on ripille meno; ja tästä lähin saat sen pitääkin omanasi, sillä mitä minä, vanha ihminen, enää silkillä tekisin."
Ei nyt vielä ole päivälliskeitto hetikään valmis, vasta pantiin tulelle.» Joutuupahan silloin kuin joutuu, mikäpä hänellä on kiire, sanoi isäntä heittäessään kädestään luudan loukkoon eikä virkkanut siitä mitään, minkätähden kesken rupeaman työstä tultiin. Pyyhki vielä kenkäinsä pohjia kynnyksen alla olevaan mattoon ja lähti verkalleen kävelemään kamariinsa.
Ja hänellä oli taas vaatteet yllään, kaikki nurin, siihen kun toiset olivat päässeet vasta parahiksi riisumisen alkuun. Kenkäinsä ruojusetkin käänsi hän niin alas kuin menivät, jota varten päästeli ne irti nauhoista. Kuulitteko? kysyi pari heistä yhtä aikaa ilahtuneina ja niin kovasti, että Ulla säpsähti, luullen jonkun hänen takanaan karjaisseen. Kaikki rupesivat kuuntelemaan.
Samettiliivit oli näet Martilla, juutalaiselta ostetut, ja saketti, edestä aukinainen ... jotta liivit näkyivät ja liivien päältä vaskiset kellonvitjat. Martti astuskeli Esplanaadia pitkin ... katseli eteensä ... sitten kenkäinsä kärkiä ja aina ohimennen vaskisia vitjoja, jotka kiilsivät kuin kullalle.
Nyt se näkösen päässä lenkojalkaisena juosta vekelti hengentulleen edestä pakoon. Kun hän juostessaan suurien kenkäinsä tavattoman korkeista nokista tarttui risuun, tuprahti hän päälaelleen maahan. Samassa hän kuitenkin kimposi pystyyn ja lähti juoksemaan, kunnes taas suistui pää edellä sammaleeseen.