United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
Noh, oliko matkanne hauska?» »Kyllä se oli. Kirkossa kävimme ja sitte iltapuolella kankaalla. Ilmakin oli hyvin kaunis; pieni sateenkuuro sentään oli saavuttamaisillaan, mutta ennätimme juuri parahiksi rantaan, ja siinä oli torppa, johon pääsimme suojaan. Siellä sitte söimme päivällistäkin.» »No Martti ja Hanna olivat mukana?» »Olivat he.» »Kai he oikein ovat kihloissa?»
Ehkäpä se sinua miellyttää ja saa sinut vielä hyvillä mielin hymyilemäänkin, ehkäpä olet tunteva Martti mestarin talon kuin omaksi kodiksesi ja viivyt mielelläsi hetkisen hänen tynnyriensä ja muiden astiainsa luona. Ja silloin toteutuisi tosiaankin näiden lehtien kirjoittajan sydämmellisin toivo. Kuinka Martti herra vanhimmaksi valittiin ja miten hän siitä kiitti.
Antoihan Jumala anteeksi tuhlaajapojalle. Hän heittäytyi polvilleen ja kätki itkien kasvonsa vuoteen olkiin. Kuinka saatoit menetellä niinkuin teit? En ikinä enään niin tee! Rukoile Jumalalta ja kuninkaaltasi anteeksi suurta syntiäsi. Martti pysyi yhä pää kumarassa nyyhkien ääneen.
Martti ei seurannut häntä. Katkerin mielin jäi hän seisomaan, ikäänkuin olisi aurinko ainiaaksi laskenut. Nuoren vänrikin sankariunelma oli murtunut ja sen kanssa ehkä hänen rakkautensa onnikin. Mitä hän nyt enään, köyhänä ja huomaamattomana saattoi olla Marialle, jonka mieli aina tavoitteli suuria. Ja suureksi oli hän luvannut tulla.
"Voi hyvä Jumala! voitteko meitä auttaa?" kysyi Martti hätäisesti. "Hiljaa! aika on lyhyt voitko minulle antaa perintökuitin ensimäisen vaimo vainajasi jälkeen?" kysyi Kolkki asiallisesti. "En, sitä en voi tehdä! kuitti ja muut kirjat ovat minulta varastetut", sanoi Martti hämillään.
Mutta nytpä ne ovatkin loppuneet voi kuinka nyt on hyvä ja helppo olla", puheli Aina, koko puheensa ajan innokkaasti syleillen Marttia, ja sekä Martti että Aina itkivät ilosta tuona autuutensa hurmaavana hetkenä; kaikki syrjäiset olivat myös liikutetut.
"Naimiskauppa on nyt Martin ja Susson välillä tullut toimeen; asia on jo päätetty", vastasi Kirri, ikäänkuin todistukseksi, ett'eivät hekään ole kovan joutilaina olleet ja että asiassa ei pitäisi enään olla epäilemisen tilaa. "Myöntyikö Martti mielellään?" kysyi Kirsti yhä epäileväisesti.
MARTTI. Kitas kiinni, sinä vaivainen aidantakuinen; ja kuule nyt minkä toimen sinulle annan. Sano sille vanhalle sarvipäälle minulta, että hän on viheliäisin aatelismies Suomessa, että hän on iilimato, pullea hevos-iili, mutta kylläpä hän lypsetään vielä.
Vanha, jalo Martti, vaikkapa olisit jylseä, kuin jääkarhu, eihän se kuitenkaan ole muuta, kuin ulkonaista kuorta! Eiköhän se ole paras todistus sinun sydämesi ylevyydestä, että minä nyt seison täällä? Minun tähteni sinun ei tarvitse milloinkaan joutua minkäänlaisiin murheisin!"
Olisi meillekin valjennut onnellisia aikoja, olisi voinut meilläkin olla koti rauhassa, mutta heidän juoniensa tähden täytyy meidän uhrata kotimaamme, rakkautemme ja kaikki, käydäksemme heidän asioitaan, ja kavaltamalla he meitä palkitsevat. Olkoot Hatut mitä ovatkin. Jos Myssyt ovat miehiä, niin kyllä hekin voivat näyttää kuninkaalle ja maalle mihin kykenevät. Millä tavoin? huudahti Martti.