United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikka hän omassa itsessään oli mies, joka oli toiveissaan pettynyt, kätki hän kuitenkin pettymyksensä tasaisen ja hyvänsävyisen luonteen pinnan alle; hän oli toivonut loistavaa tulevaisuutta teologina ja saarnaajana; mutta kahdenkymmenenkolmen vuotiaana hän peri maatilan ja se käänsi hänen kunnianhimonsa uudelle uralle.
Vaan jos tämä todellakin oli hänen aikomuksensa, niin se raukesi aivan turhiin Emmerichin kautta, joka oli varsin vähän tottunut teeskentelemiseen eikä millään muotoa voinut pakoittaa itseänsä olemaan ystävällinen miehelle, joka kuten Emmerich ainakin varmaan luuli vähän aikaa sitten oli väijynyt hänen henkeänsä, ja luultavasti kätki koston ja vihan tunteita imartelevan ulkomuodon alla.
Ja Liv luki, ja Aslak kuunteli, ja niinkuin ennen Haugenissa sanat nytkin sattuivat häneen niin syvästi että hän kätki kasvonsa; mutta hänessä oli kuitenkin enemmän rauhaa nyt kuin silloin. "Onpa tuo kertomus kaunis, kun vaan olisi yhtä todenperäinen kuin kaunis, niin Luuletko että Jumala minusta huolisi jos nyt tulisin?" kysyi hän ikäänkuin itseksensä, tuijottaen eteensä.
"Ei, minä näen sen," vastas Olga, kääntäen itsensä poispäin, lopettaaksensa pukemisensa. Hänen kasvonsa olivat surumieliset, surumielisyydess' oli katkeruutta ja myöskin hieman ylenkatsetta, mutta hän kätki sen nostaissaan kätensä hiuksiansa järjestääksensä.
Ja näkikö vakooja jotain, josta käy varmaksi, että noidan on onnistunut saada poikani sydän hänen tyttäreensä mieltymään? Eikö niin? Puhu suoraan, lapseni! Vastaa vaan tämä viimeinen kerta! Mutta Maria kätki kasvonsa käsiinsä ja tyrskähti vastaukseksi itkuun. Minä käsitän... Jo riittää, sanoi laamanni ja nousi istualtaan.
Seuraus tästä oli, että Gerda aina enemmän ja enemmän kätki rikkaan henki-elämänsä itseensä.
Suutuksissaan kätki hän sen heiniin ja ähisi viinalle: »Tuotakin lientä piti sille Hyvärisen kohmulle ostaa ... eto tytöstä vielä!... Eikö hän viinoitta eläisi sekin!»
Siellä kävi hänen luonansa Bartolomeo Diaz ja kutsui häntä kuningas Johanin luo, joka vierasvaraisuuden varjoon kätki kateutensa. Maaliskuun 15 päivänä palasi Kolumbus Palos-satamaan. Riemuitseva ihmisjoukko oli kokoutunut rannalle. Kellot soivat ja kanuunat paukkuivat, kun Amerikan löytäjä väkinensä astui maalle.
Longobardi Gisulf iski kirveellään lipun varteen, joka nyt meni aivan säpäleiksi. Adalgot repäisi silloin lipun irti särkyneestä varresta ja kätki kankaan vyöhönsä. Alboinkin oli ehtinyt paikalle ja huusi: "Antaudu vangikseni, goottikuningas, minulle, kuninkaan pojalle." Samassa Aligern oli saanut kuninkaan nostetuksi prefektin ratsun selkään. Hän kääntyi longobardia kohti.
Hetki oli kulunut. Alma nousi kanervikosta istualleen; silmät harhailivat peljästyneinä ympäri. Maa oli kylmä, metsä pimeä; puut seisoivat vakavina ja liikkumattomina. Ei risahdusta eikä ääntä. Mutta ylhäällä kumotti kuu niinkuin ennen ja tähdet tuikkivat. Alman katse ei niihin kiintynyt. Hän kätki kasvonsa käsiin ja painoi otsan polviin.