United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sinä tiedät, että olen perinyt isäni kyvyn tuntea kuolemaan merkityt miehet. "Minä sanon sinulle. Tuon kuninkaan päivänpaisteisilla kulmilla oli kuoleman merkki. "Hän ei enää näe kuun vaihdetta." Uljaan, sotaisan neitosen silmiin kohosi kyyneleitä. Kreivi Teja, herttua Guntaris ja herttua Adalgot saattoivat vieraita rantaan saakka ja odottivat siellä, kunnes venheet laskivat vesille.
"Kihlajaisemme", sanoi Adalgot morsiamelleen, "sattuivat samana päivänä kuin kuningasparin emmekö viettäisi häitäkin samana päivänä?" "Ei, ei", huudahti Valeria melkein tuskaisena. "
Murhemielin olen huomannut, miten tiemme ovat yhä enemmän eronneet. "Sillä sinä olet sittenkin lähempänä minua kuin olit urhoollista Vitigestä, lähempänä kuin omaa veljeäsi Hildebadia." "Niin, te kuulutte yhteen kuin valo ja varjo", sanoi Adalgot. "Me molemmat olemme yhtä tulisia, nopsia luonteeltamme", sanoi kuningas.
"Mirjamille kiitos ja kunnia", sanoi kuningas kohottaen pikarinsa. Silloin kuului harpun ääni. Heidän eteensä astui Adalgot puettuna valkoiseen, kultapäärmäiseen juhlapukuun, laakerista ja tammenlehdistä sidottu seppele päässään.
Tämä aikoi estää kuninkaan paon tappamatta silti kuningasta. Hän kumartui alaspäin ja heitti keihäänsä ratsua kohti, jonka lapaan se sattuikin. Mutta samalla hetkellä Aligern iski miekallaan hänen siipikypäräänsä. Longobardi putosi taintuneena satulasta. Siten Adalgot, Aligern ja Julius saatettuaan johtajat vaarattomiksi saivat aikaa kuninkaan taistelusta viemiseen.
Hän otti harpun, jonka Adalgot oli laskenut maahan, ja lauloi katsellen merelle, jolle yön varjot nopeasti ilmestyivät. Tähdet näkyivät jo. Hän lauloi: "Sammunut on kirkas palo tähdet amelungien. Sotakilpes', Didrik jalo, jo särkynyt on viimein. Raukka voittaa jalo horjuu uskollisuus herpautuu. Konnan eessä sankar' sortuu. Gooteill' hauta avautuu.
"Ei", virkkoi Alboin, "kuninkaallinen sankari on haudattava kuninkaallisessa komeudessaan." "Tuolla ylhäällä kalliolla, Alboin", sanoi Adalgot surullisena, "on häntä jo kauan odottanut morsian ja hänen itsensä valitsema hauta." "Viekää hänet sinne. Minä suon vapaan pääsyn jalolle ruumiille ja jaloille kantajille. "Ratsumiehet, seuratkaa minua takaisin taisteluun." KOLMASKYMMENESYHDEKS
Kuningas luki kääröstä: "Tämän rannerenkaan otin mukaani maanpakoon lähtiessäni. "Rannerengas, joka on katkaistu keskeltä kirjoitusta, on kerran oleva poikani puhtaan syntyperän todistuksena." "Hänellä on paras todistus kasvoissaan", arveli herttua Guntaris. "Mutta kultainenkin todistuskappale on tallella", vastasi Adalgot, "ainakin Iffa-vanhus antoi puolikkaan siitä mukaani. Tässä se on."
Sillä kun goottien kuningas oli kaatunut hän olikin yksin taistellut kahdeksan tuntia ja päivä oli iltaan kiertynyt ryntäsivät kaikki italialaiset, persialaiset, trakialaiset ja vähitellen Narseksen muutkin joukot suurin parvin solaa kohti, jota nyt Adalgot suojeli kilvellään. Hildebrand ja Vakis olivat hänen takanaan. Syphax oli kantanut isäntänsä ruumiin taistelun melskeestä.
"Mene, Adalgot", virkkoi hän, "jätä minut yksikseni. "Olen pitänyt sinua jo liian kauan erossa suloisesta herttuattarestasi. "Teillä, lapsi parat, ei ole enää monta tällaista iltahetkeä. "Jos voisin jotenkin pelastaa teidät, nuoren tulevaisuuden suvun " Hän pyyhkäisi kädellään otsaansa. "Hullutusta", sanoi hän sitten. "Tehän olette myös osa kuolemaan tuomittua kansaa vaikkakin sen ihanin osa."