United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Livin mieli oli niin oudoksi muuttunut kuunnellessaan laulua. Kun Aslak vaikeni, istui hän liikkumattomana. Sitten hän huokasi, hymyili Aslakille sanoen: "Sinä olet onnellinen, joka olet nähnyt niin paljon maailmasta"; mutta tuossa hymyssä oli hieman katkeruuttakin. Aslak leikki lakkinsa kanssa. "Mutta mitenkä jouduit niiden ihmisten pariin?" kysyi Liv hetken perästä.
Ennen sinä aina puhuit minulle niin paljon, ja minun oli niin hupaista kuunnella". Aslak ei vastannut. "Minuun koskee hyvin kipeästi kun näen sinun noin alakuloisena", jatkoi Liv, "ja minä tahtoisin mielelläni tehdä jotain sinun hyväksi, kiitokseksi kaikesta hyvästä minua kohtaan. Sillä minä tiedän ett'en tuntenut maailmasta paljon mitään, ennenkuin sinä tulit.
Gunnar oli leveähartioinen, korkea-otsainen, hänellä oli pitkä tumma tukka ja tummat silmät. Liv oli kultatukkainen ja hänellä oli siniset kirkkaat silmät, jotka luottamuksella ja viattomuudella katsoivat maailmaa. Missä vaan hän kulki ujona ja hiljaisna, päivänpaiste häntä seurasi. Ei kukaan seudussa tuntenut Gunnar'ia, ei kukaan tietänyt ken hän oli, mistä hän oli tullut.
Jonkun kerran kuulen hänen nimeään mainittavan, ja sydämessäni lausuilen sitä ääneen. Mutta muuten en milloinkaan puhu hänestä eikähän se mitään hyödyttäisikään.» Päivät vierivät eteenpäin raskaina ja tyhjinä, ja kesä lähestyy loppuaan. 21 p:nä elokuuta hän aloittaa päivänsä siteeraamalla: »'Vad är vårt liv?
Tuota tarinata olisi hän kuunnellut, tuo nainen tuolla huipun juurella, sillä tiesipä hän että se mies pian tulisi, tälläkin kertaa käydäkseen Haugenissa ja tälläkin kertaa kosto silmissä ja sydämmessä. Liv seisoo kallioseinän juurella, silmät käden varjossa, katselee, etsiskelee hän niitä kiviä, jotka osoittavat oikeata tietä.
"Entäs jo minä olisin tuommoinen mustalainen?" kysyi hän, heittäen päätänsä taaksepäin ja katsoen terävästi Livin silmiin. "Etkö sinä silloin potkaisisi minua luotasi niinkuin muutkin, Liv?"
"Tohdit kun tohditkin, ja tiedätkös mitä, Liv? Minä olen soittava siellä. Sinä et ole kuullut minun soittavan, sinä, mutta sen sanon, että jos sinä et tule, en koske ainoatakaan kertaa viulun kieltä ja silloin voin olla yhtä hyvin kotona". Aslak heittäysi tuolille ja katseli närkästyneenä ulos ikkunasta.
Liv epäili hetken. "Mutta kun ei vaan tämä olisi hullusti?" "Hullustiko? Mitä hullutusta se olisi?" "En sitä ymmärrä, en ole koskaan Raamatussa lukenut että se on syntiä, mutta isä arvelee sitä vääräksi ja hän on viisas mies". Aslak meni hänen luo, tarttui hänen käteensä, sanoen totisesti: "Kuuntele nyt, Liv, niin saat kuulla totuuden sanan.
Ken sinua rakastaa koko avarassa maailmassa? Ei kukaan, ei kenkään. Rohkeutta, Liv, taivas sinertää ylläsi tänä iltana, siellä on Se, joka näkee ja valvoo. SEITSEM
Hän näki ainoastaan äärettömän taivaan la'en yllänsä, jossa pilvihattarat toinen toistansa ajelivat, ja kuuli ilmassa kummallisen suhinan. Hän tunnusteli otsaansa muistaakseen paremmin. Silloin pisti yht'äkkiä ajatus hänen päähänsä: Ehkä Aslak nyt istuu tuolla kotona ja viettelee tytärtäsi. Hän nousi salaman nopeudella ja riensi kotia. Liv istui vielä portailla, kasvot sylissä.