United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toista muka on nyt, toista, koira vieköön, kun tuommoinen musta- tai sinisilmäinen kaataa lautasellesi lientä, sanoen: "tässä, kultaseni." "Apropos liemestä," lausui äkkiä herra Nikkinen. "Mitäs arvelet, emmeköhän söisi aamiaista täällä?" "Samaa yritin sanoa minäkin." Teetettiin kelpo aamiainen ja nautittiin se, höystäen sitä kelpo viinillä ja nuoruuden muistelmilla.
»Noilla käsillä ei ole moneenkaan pataan tartuttu», hän huomautti, kun Alette tarjoili lientä pöydässä; suora mies ja hieno kohteliaisuus. »Meillä maalla eivät naiset niin vähällä pääse.» »Onko Teillä montakin palvelijaa, Ole Elgesäter?» Alette kysyi. »Onhan niitä ei niistä aina niin tarkkaan voi lukua pitää neljä, viisi piikaa ja pari, kolme renkiä arkioloissa.
"No, sittenhän sen pitäisi saada lientä näistä männyn kasvaimista." Poika katseli suurilla silmillä Elsaa. "Niin, älä katsele mitään, tuolla on mulla korissa kärkkiä. Ne täytyy viedä yhdelle herralle kaupunkiin. Hänelläkin on rintatauti." Poika nousi ylös ja otti nippunsa astuen Elsan perässä siihen paikkaan, missä Elsan kori oli.
Mutta kun on katon alla ja aina on kupillinen lientä sekä pojanpoika semmoinen kuin minun, ja kun on elänyt koko elin-aikansa Berceau de Dieu'ssä, silloin on hyvä olla näin vanha. Niin, niin, pienokaiset niin on, vaikka te sitä epäilette, te pienet lintuset, jotka juuri olette siipiänne koettaneet on hyvä olla näin vanha.
Emä synnyttää keväällä yhden, harvoin 2 penikkaa. Kiiman aika on touko- eli kesäkuulla. Silloin kulkevat he pitkät matkat pohjaisesta. Penikka kesyttyy helposti ja on sitte aivan ystävällinen. Pietarissa pidettiin ja ehkä pidetään vieläki mursu, jolle syötettiin kauran krynistä lientä, johon lisättiin leikatuita nauriita ja muita kasvaimia.
Tulkaa, adjutanttini armas, tulkaa; minä tarjoan teille lientä. Hän syleili minua uudestaan ja taas uudestaan. Urhoollinen Chaumigrem oli hänkin noussut ylös ja syleili minua. Kuningatar ojensi minulle läkkisen lusikkansa, ja vähitellen unohtui minulta oma kurja tilani. Puolen tunnin perästä tuli päivystävä upseeri korpraalin kanssa. Kuka teistä, hyvät herrat, on yliadjutantti?
"Syö se vaan," Publius keskeytti hänet. "Se on sinulle terveellinen varoitus vastaiseksi." Lysias otti taulun käteensä ja katseltuaan sitä kaikin puolin hän sanoi: "Se on kuvanveistäjän, sillä tuossa on vielä hänen nimensä. Ja tuossa... Todellakin, hän on runolla maustanut lientä tahi katkerata lääkettä, niinkuin sinä mieluummin näyt tahtovan.
Miehestä mieheen tarjoiltiin myöskin lientä, missä lammas oli keitetty, mutta minulla ei ollut halua sitä juoda. Lammas oli pian nautittu terveydeksemme ja ainoastaan munuaiset olivat tähteinä vadissa. Muuan palvelija eli "viinuri" leikkeli ne palasiksi ja taitavammin kuin eurooppalaiset viinurit hän suikahutti kullekin tulevan osan sormillaan suoraapäätä hänen suuhunsa.
Suutuksissaan kätki hän sen heiniin ja ähisi viinalle: »Tuotakin lientä piti sille Hyvärisen kohmulle ostaa ... eto tytöstä vielä!... Eikö hän viinoitta eläisi sekin!»
Silloin tällöin upotti hän kapustan vellipadan salaperäiseen syvyyteen ja maistettuaan lientä mörähti: "Ainakin rosvoille kelpaa!" Rovasti oli sattunut huomaamaan Matleenan ja astui tämän luo lausuen: "Herran rauha! Kas mummoa, punainen kuin liesi!" "Niin, armollinen, korkeastioppinut herra rovasti", virkkoi Malla kumartaen, "kaikissa sitä ollaan! Minä olen niin punainen, niin punainen!