United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !


Maria nousi Johanneksen lähestyessä. «Minun tyttäreniesitti majuri. «Me olemme nähneet toisemme väliin«, sanoi Johannes, ja hänen lumivalkoisille poskilleen ilmaantui punaisen hohtava kukoistus. «Herra maisteri muistaa...« sanoi Maria. «Muistan«, lausui Johannes, kun Maria äkkiä katkaisi puheen; «muistan tässä salissa hetken, jolloin ... kaikki oli toisin kuin nyt...«

"Terveydeksenne!" neiti Schwalbe niiasi hänelle leikillisesti. "En sitä syönytkään, Marialla oli muka niin monta joutavaa estettä, että aivan kadotin haluni siihen." "Sepä olikin oikein," Juho lähestyi häntä, "minun täytyy kiitellä neitiä tohtorille." Maria hymyili, mutta hänen katseessansa oli vielä jotakin surumielistä. "Saanko tarjota sikarin?" Kapteeni Lindestä oli jo aika nousta istualta.

Tuo piirre, ettei hän nimeksikään koettanut viehättää, ihmetytti erityisesti ja sentähden veti Maslovaa hänen puoleensa. Maslova näki, että Maria Pavlovna tiesi, jopa oli hyvilläänkin kauneudestaan, eikä kuitenkaan ollut milläänkään siitä vaikutuksesta, minkä hänen ulkomuotonsa teki miehiin, vaan päinvastoin pelkäsi sitä ja suorastaan kammoi rakastumisia.

Klaus loi vakavasti silmänsä Johannekseen. Nuhtelevaisella äänellä sanoi hän: «Tekisittekö te Annana niin?« «Nyt on totuuden hetki, sen olette itse sanonut«, vastasi Johannes. «Tämä ilta ei siis saa kulua suorittamatta kaikkia, mitä meidän välillämme on. Kummalliseen tilaan on kohtalo saanut meidät. Me kaksi, minä ja Maria, olemme onnelliset. Te taasen tunnette paremmin kuin minä sydämenne tilan.

Maria Ivanovna aavisti meidän kohtalomme ratkaisemista; kovasti tykytti hänen sydämmensä. Muutaman minuutin kuluttua vaunut pysähtyivät hovin eteen. Vaunuista astuttuaan kulki Maria Ivanovna ylös portaita. Ovet avattiin hänelle selko selälleen. Hän kulki useampain kauniiden huoneiden kautta: kamarilakeija osoitti hänelle tietä.

Tässä, näette, näiden pensaiden alla löysin kiiltomatoja kesäyönä ja tällä paadella sulatti aurinko ensimmäiseksi lumen keväällä. Kun silloin puolanvarret tulivat näkyviin, luulimme me lapset suven tulleen. Tuolla rinteellä noukimme myöhemmin mustikoita ja vadelmia. Maria katseli tauluja kauan ja miettivästi. Taas tarjosi hänelle Attila lehden.

Ranskan varat olivat jo kuitenkin vähissä, ja monituisten neuvottelujen jälkeen tehtiin vihdoin tunnettu Aachenin rauha 1748, jonka kautta Maria Teresian perintöoikeus tunnustettiin, mutta hänen täytyi luopua Schlesiasta, Parmasta ja Piacenzasta kehno voitto liittolaisille, jotka kerran olivat luulleet voivansa riistää häneltä koko habsburgilaisen perinnön.

Mutta nämä soimaukset olivat ainoastaan surusta kiihtyneen mielikuvituksen luomat. Olemme jo maininneet että heidän avioliittonsa pääpiirteissään oli onnellisimpia, mitä voi ajatella. Maria Teresian etevämmyys oli tosin hänestä tehnyt hallitsevan, mutta hän rakasti ja ihaili puolisoaan. Vuosien kuluessa kävi keisari yhä myöntyvämmäksi ja hallitustoimille välinpitämättömämmäksi.

Anna Maria kerkesi ensimmäiseksi ja sanoi: »Pitääpä lähteä, että saadaan lohikeitto aamiaiseksiSen sanottuaan hän lähti isänsä jälkeen rantaan.

"Hyvää huomenta, setä!" hän juoksi setäänsä vastaan ojentaen hänelle molemmat kätensä, "rakas, rakas setäni!" Pieni pää kallistui hänen rintaansa vasten. "No, mikäpä nyt, Maria kulta!" "Olen vaan niin iloinen! Hyvää huomenta, Aatto, jaksatko paremmin?" "Pikkaisen paremmin, mutta kyllin huonosti sittenkin.