United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Kauppaneuvos» oli meitä jo portilla vastassa ja hän saattoi meidät huoneeseensa, yksi se hänellä vain semmoinen olikin paitse puotia, ja sekin yksi ainoa oli tuommoinen matala ja pieni porstuakamari, melkein pimeä ja kosteanummehtunut.
Siitä aukenee pimeä varahuone, ja tämä on paikka, jonka ohitse iltaisin tulee juosta; sillä minä en tiedä, mitä lienee noitten tynnyrien, ruukkujen ja vanhojen teelaatikkojen välissä, kun ei siellä ole ketään himmeästi palavan kynttilän kanssa ja lasko ovesta ummehtunutta ilmaa, jossa on sekaisin saipuan, pickles'in, pippurin, kynttiläin ja kahvin hajua.
Miksi ojennat henkitorveasi, aivan kuin hanhi? mutisi Bartek. Mene kotia! Lyö! sanoi Magda uudestaan. En totta lyökkään, vastasi Bartek ja pisti kädet lakkariinsa. Kapakan isäntä, joka tahtoi saada riidan loppuun, sammutti ainoan tuvassa palavan kynttilän. Syntyi pimeä ja hiljaisuus. Hetken kuluttua kuului Magdan nyyhkyttävä ääni pimeästä: Lyö!
Ennenkuin hän on mennyt makuulle, en tohdi viedä teitä ylös, vaikka kaikissa huoneissa on pilkko pimeä. Odottakaa nyt täällä, kunnes tulen teitä noutamaan." "Mikä harmi on tuommoisesta erikkäästä!" sanoi Donner närkästyneenä. "Jos ei herrasi olisi sellainen, niin pian saisimme laivapaperimme kuntoon.
Pimeä oli yö ja kaikkialla vallitsi syvä hiljaisuus, jota ainoastaan laivan ratasten yksitoikkoinen loiskatus häiritsi. Tuomoa omat ja mulattivaimon kärsimykset niin ahdistivat, että hän ei voinut nukkua. Arkulla maaten piti hän tarkkaan silmällä kaikkia Lucie paran liikkeitä. Viimein sentään painuivat hänen silmänsä kiinni. Kauan jälkeen puoliyön Tuomoa säikytti hiljainen liike.
Nehljudof tiesi, että Matrjona Pavlovna on nyt tätien luona makuuhuoneessa ja Katjusha piikakamarissa yksin. Nehljudof meni jälleen portaille. Pihalla oli pimeä, kostea, lämmin, ja se valkea sumu, joka keväisin sulattaa viimeisen lumen taikka auttaa viimeisen lumen sulamista, täytti koko ilman.
Tämä kirje saattoi kuitenkin olla rakkauden kirje, ja tuo ankkurin kuwa siinä saattoi olla toiwon ankkuri. Waan olkoon kuin hywänsä, kirje oli nyt nuoren tytön hienoissa käsissä. Syys=illan hämärässä, tämä yhdellä neliruutuisella ikkunalla walaistu huone oli jo jotenkin pimeä.
Minä koetin saada puhetta alkuun, kainosti huomauttamalla, että ilma on hyvin kolakka, tai että vielä on niin pimeä, tai että tie ei ole oikein hyvä, mutta hän vastasi vaan moniaan uneliaan "kyllä" tai "ei", eikä sitten ollut tietääkseenkään minusta ja minun huomioistani.
Friida ei riisuutunut, vaan makasi liikahtamatta, silloin tällöin vaan vavahdellen entiseen tapaansa. Vihdoin oli kaikki hiljennyt. Yö oli tullut. Ja tuskin pimeä oli päässyt leviämään, kuin siinä alkoi tuntua hieno kuutamoinen valo.
Kuninkaan sotaneuvosto epäsi hyökkäystä tekemästä; ainoastaan herttua Bernhard kehoitti siihen ja kuningas oli samaa mieltä, sillä, sanoi hän, paras on peseytyä ihan puhtaaksi, kun on kerran kylpyyn joutunut. Yö oli pimeä ja synkkä. Kuningas vietti sen vanhoissa vaunuissa Kniephausenin ja herttua Bernhardin seurassa.