United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Georg on hänen ohimennessään ottanut molemmin käsin hänen vartalonsa ympäri, ja suutelee Helenan ummistuneita silmäluomia, sitten suuta, joka ei enää mitään sano, vaan antautuen hymyilee. Eikä enää mikään mahti maailmassa voinut estää sen tapahtumasta, mikä tapahtui. Jonkun ajan kuluttua on samassa huoneessa hiljaisuus. Helena istuu yksin ikkunanviereisellä sohvalla.
Syvä hiljaisuus vallitsi pitkän ajan hänen kuulijoissansa. "Rauha hänen tomullensa ja lepo hänen sydämellensä, joka niin rauhattomasti sykkieli, koska se vielä tykytti hänen sankari-rinnassa!" sanoi vieras viimein ja ojensi kätensä vanhalle vältvääpelille. "Ja mitä tuli teistä, översti, hänen kuolemansa jälkeen?" "Minusta?" vastasi vanhus ikään-kuin unesta heränneenä.
Hän nousi ja kiitti. Mitä minä tässä rupean työkseni ottamaan? hän kysyi. Kyllä rouvan täytyy neuvoa minua, minä olen niin kovin tuhma ja taitamaton. Levähdä nyt tämä päivä, sanoi rouva. Hän meni menojaan. Jaana jäi yksin keittiöön. Hän istui halko-arkun kannelle ja odotti. Kaikkialla vallitsi syvä hiljaisuus.
Kauan viipyi hän täällä Rulle jalkainsa juuressa, ja häntä ympäröivä hiljaisuus palautti myöskin tyyneyden hänen mieleensä, samalla syvä häpeäntunne siitä, että oli noin vähäisen syyn takia joutunut pois tasapainostaan, täytti hänen sielunsa tuskalla.
Leveä salama leimahti silloin tällöin ympäri koko taivaan, kiemurrellen mustien metsikköjen päällitse ja viilsi kuin hirveä turkkilainen kourusapeli taivaan ja veden erillensä. Mutta muutoin oli ilma tyyntynyt, ei ainoatakaan tuulahdusta liikkunut raskaassa ilmassa. Haudan hiljaisuus painoi koko luontoa, maa oli märkä ja liukas sateesta ja virkistynyt ruoho tuoksusi tuoreemmin.
Mutta ei hiljaisuudella mieltä ole; hiljaisuuden kuullen sanotut salaiset asiat eivät tule ilmi. Hiljaisuudessa keskustellaan salaisia asioita; hiljaisuuden pimeydessä puhutaan pimeyden töistä. Hiljaisuus kuulee, vaan se ei näe. Kun semmoisia salaisia asioita puhutaan, ei silloin siedetä seudussa liikaa korvaa. Metsän hiljaisuudessa, suuren kuusen suojassa seisoo kaksi miestä.
Hetkeksi näkyi tulia liikkuvan edes takaisin pitkin kaupungin ääriä; virta kohasi kovemmin kuin ennen; muutamat kivet läksivät vuoren rinteestä ja vierivät molskien veteen, kova tuulen puuska pudisti tummain petäjäin oksia ja sitte oli taas hiljaa, vielä kolkompi hiljaisuus kuin ennen; oli kuin haudassa. Opettaja kääntyi ehdottomasti ikäänkuin Melissaa suojellaksensa, mutta lapsi oli poissa.
Erakosta kerrottiin että hän tiesi salaisuuden joka antoi ihmiselle rauhan niin suuren ja syvän kuin salon hiljaisuus. Sitä erakkoa hakemaan läksi kerran mies, joka oli rauhansa kadottanut, eikä jaksanut elää ilman sitä. Hän oli nauttinut paljon ja kärsinyt vielä enemmän, ja paljon oli kertynyt mustaa hänen mieleensä, joka oli surmannut rauhan.
Hän näytti ikäänkuin tuntevan, että hiljaisuus oli syntynyt hänen tähtensä, eikä löytänyt mitään mahdollista suhdetta talonpoikiin. Jo aikaa sitten hän olisikin lähtenyt tiehensä tästä katseiden ja arvostelujen ristitulesta, mutta hänenkin teki mieli nähdä minkä vaikutuksen kone on tekevä talonpoikiin.
Dubrovskij hyppäsi vuoteeltaan, otti aseensa ja tuli ulos teltasta. Ulkona häärivät rosvot meluten. Dubrovskijn tullessa syntyi synkkä hiljaisuus. Onko kaikki täällä, kysyi Dubrovskij. Kaikki muut, paitsi vahdit, vastattiin. Paikoillenne! huusi Dubrovskij, ja rosvot asettuivat kukin paikalleen. Samassa tuli kolme vahtia juosten porteille. Dubrovskij meni heitä vastaan. No, mitä nyt? kysyi hän.