United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suuresta kiviastiasta ei viini vieläkään ole kuivunut; leipä, joka on 2,000 vuotta sitte leivottuna, on vielä leipä-aitoissa pilautumatta; luurankoin kyhmyiset kädet pitävät vielä niitä aarteita, joita koettivat silloin pelastaa, ja yksin kirjastokin monilla sadoilla käsikirjoituksilla, joita vielä voidaan lukea, on löydetty.
Niin kuin köyhäin holhousrakennukselle ja vaivaisten huoneelle siitä oli hyvä etu, että niin monet kädet tekivät työtä ainoastansa ruan ja vaatteiden tähden; niin oli myös köyhillenkin siitä hyöty ja tavaran kartutus.
Leveä rinta ja lihaksiset jalat ja kädet olivat herkulesmaiset, mutta suu todisti, rumasta, pyöreäksi leikatusta parrasta huolimatta, lempeyttä ja hyväsydämisyyttä.
Mutta Félicité tunsi polttavaa kipua oikeassa poskessa; kädet, joilla hän sitä tunnusteli, olivat punaiset. Verta vuoti. Hän istuutui kivikasalle, pyyhki nenäliinalla kasvojaan, sitten hän alkoi syödä leipäpalaa, jonka varovasti kylläkin oli pannut vasuun, ja lohdutteli itseään saamastaan haavasta katselemalla lintua.
Ja sitähän minun piti sinulle kertoakkin, kuka minulle sitte näytti että syksykin on kaunis.» »Näyttikö sen joku?» »Näyttipä niinkin tai oikeastaan minä näin sen heti, kun hänetkin näin.» Hän otti tytön molemmat kädet omiinsa ja katsoi häntä silmiin. »Se näyttäjä oli muuan pieni pihlajanterttu. Kun minä sinut näin, niin sinä olit kuin nuori punamarjainen pihlaja mäenrinteessä.
Maitomäen Tiina, joka Pekkoinensa talvellakin asui karjamökissä, oli juuri tulossa kesannolle Annia auttamaan, kun huomasi Jerikon väärillä säärillänsä viidakkoon päin pinttävän. Tiinasta oli pojan juoksu niin lystikästä, ett'ei hän malttanut itseään hillitä, vaan kädet polvia vasten purskahti hillimättömään nauruun.
Vaan kun käsi herposi tappoon, valtasi veest' elävältä hän kakstoist' iliolaista, surmatun Patroklon sovitukseks sulhoa nuorta. Nuo veti maalle hän kuin vasat kauriin, puistamat kauhun, hihnoin kaunoisin selän taa kädet kytkien heiltä, lievevöin, lujalankoja jotk' ihomekkoja vyötti, kutsui kumppanejaan luo laivain vankeja viemään, itsepä vimmoin surmaamaan taas ryntäsi eespäin.
Vuoroin levittää kätensä niinkuin syleilläkseen häntä, vuoroin hillitsee itsensä: Voi, et sinä sitä ymmärrä. Mutta katsos, minä aijon nyt olla niin hyvä sinulle. Sano vaan mitä sinulta puuttuu, ja jos olet köyhä, niin katso tänne: minulla on voimakkaat kädet, jaksan tehdä kaikkea mitä vaan tarvitset. Tarvitsethan, tarvitsethan sinä minua?
Planchette istui kädet sylissään eikä puhunut sanaakaan, tuijotti vain eteensä ja huokaili syvään. Hän oli mielestään niin häväisty kuin jos nimismies olisi tavannut hänet varastamasta. Mitä nyt tehdään, mitä tehdään? vaikeroivat tytöt ja rupesivat jo miettimään katuvaista kirjettä, jonka lähettäisivät herra Freymannille. Silloin kuului saapuvain vaunujen ritinää ja tytöt ryntäsivät ikkunaan.
Mutta nyt tuli kysymys: mistä ottaa elatusta ja vaatteita näille köyhille? Vaivaisten huoneen rahakassasta tuleva korkoraha eli intressi tähän tarpeeseen ei piisannut. Mutta Toivonen sanoi: »Sepä nyt olisi vasta häpiä, jos ihmiset, joilla on terveet kädet, eivät voisi ansaita leipäänsä.