United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !


Onko prokuraattorin apulaisena Selenin? kysyi Nehljudof asianajajalta. On kyllä, kuinka niin? Tunnen hänet hyvin, se on erinomainen ihminen. Ja erinomainen prokuraattorin apulainen, hyvin toimekas. Häntäpä kun olisi ollut pyytää, sanoi Fanarin.

Tämä Pietari Gerasimovitsh oli suorittanut lukunsa yliopistossa ja oli nyt opettajana lyseossa. Nehljudof ei ollut koskaan häntä kärsinyt hänen tuttavallisuutensa, itserakkaan naurunsa ja »kommuunisuutensa» vuoksi, kuten Nehljudofin sisar sanoi. Aha, tekin siis olette joutuneet kiikkiin, hohotteli Pietari Gerasimovitsh tervehdykseksi Nehljudofille. Ettekö osanneet välttää?

Mutta ei ainoastaan Katjushan läheisyys tehnyt Nehljudofiin tätä vaikutusta; saman vaikutuksen häneen teki pelkkä tieto, että tämä Katjusha oli olemassakin, ja Katjushaan taas, että Nehljudof oli olemassa.

Kohta ensi päivästä, nähtyään Katjushan, Nehljudof tunsi vanhat tunteensa häntä kohtaan.

Mitä luulette hänen ajattelevan asiasta? kysyi Nehljudof. Hänenkö? Maria Pavlovna pysähtyi nähtävästi tahtoen vastata kysymykseen niin säntillisesti kuin suinkin.

Kaikesta tästä Nehljudof oli jo ennenkin tiennyt, vaan nyt se oli kuitenkin hänelle uutta, ja hän vaan ihmetteli kuinka hän ja kuinka kaikki hänen asemassaan olevat ihmiset saattoivat olla näkemättä tämmöisten olojen kieroutta.

Niin, täytyy nyt jo täällä oikeudessa saada tietää, missä asuu Fanarin tai MikishinHän muisti kahta kuuluisaa asianajajaa. Nehljudof palasi jälleen oikeuteen, riisui palttoonsa ja meni ylös. Ensimäisessä käytävässä hän jo, tapasi Fanarinin. Nehljudof pysäytti hänet ja sanoi olevan asiaa. Fanarin tunsi hänet sekä näöltä että nimeltä ja sanoi olevansa iloinen, jos saattoi tehdä voitavansa.

Ja tämä on sellainen uninen pöllö, että tuskin mitään saatte aikaan hänen kanssansa. Eikö se ole Maslennikof? On. Kyllä tunnen hänet, sanoi Nehljudof ja nousi lähteäksensä. Samassa lensi huoneeseen nopein askelin pieni, hirveän rumannäköinen, koukkunokkainen, luinen keltainen nainen asianajajan vaimo, joka ei kuitenkaan ollut masentunut omasta rumuudestaan.

Pitääpä tulla, vastasi Nehljudof tuntien puhuvansa toista kuin ajatteli, sillä hän ajatteli, että hän kaikkeen muuhun ennen suostuisi kuin tulemaan asianajajan luo noiden oppineiden, kirjailijain ja taiteilijain seuraan.

Tästä syntyi se pauhu, jota Nehljudof oli hämmästynyt sisälle tullessaan. Oli aivan mahdotonta päästä selville mistä puhuttiin. Saattoi ainoastaan arvata kasvojen piirteistä mistä oli kysymys ja missä suhteessa keskustelijat olivat toisiinsa. Lähinnä Nehljudofia oli mummo, pieni huivi päässä.