United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puristuu nyrkkiin käsi hieno, hento, rypistyy otsa, silmä tulta lyö, välähtää tikari kuin tähdenlento, ja runon ruhtinaan jo saartaa yö. »Ah, armas, liian kauan sun jäi silmäs päivänlaskuhun, siks hyvin jouti sammumaan!» Näin Gruusiassa lauletaan.
Mutta nyt ampujan tulinen luoti Sankarin maahan kaataa, Nousee hän vieläkin, karkaen päisin Kiljunal kauhealla; Nyt isketään, Lumi tuiskahtaa, Kun kontio, koirat ja mies Lyö painia tunturin harjal.
Valvoi Inkeri kammiossaan, eessä silmien iskee, lyö, tyttö seisovi hurmiossaan, ei hän ukkosta pelkää; silloin puiston polkua nousee mies, hän, tuo itketty talvi-illoin, josta vain sydän neidon ties.
Puhu, tuuli, nyt siipeen ja purjeeseen, ma kotkana käyn yli vyöryvän veen; lokit jäljessä kirkuen kiitää. Alas aaltoihin nyt älyn arkinen työ! Kenties karit purteni pirstaksi lyö; mut sorjaa *on* laineilla liitää! hajamielisenä, ajatuksistaan heräten. Vai laulua? Se Lindin kuoro on, harjoittaa huomiseen se ilohon! GULDSTADILLE, joka tulee ulos päällystakki käsivarrella.
Teidän salli nyt ei Kronossynty akhaijeja auttaa, vaan näin uhkaa hän, ja se uhka on täyttyvä totta: rammaks äkkiä lyö hevot vaunujen eestä hän vinhat, teidät niiltä hän koht' alas syöksee, murskaten vaunut; vuoden kymmenen vyöryiss' ei mene teiltä ne haavat haikeat umpeen, jotk' äkin polttava leimaus iskee, jott' älyäisit, Athene, mit' on sota taattoa vastaan.
Me asetumme itse ulkopuolelle tapausta, annamme pahantekijän lyödä, ei meitä, vaan jotakin meille rakasta henkilöä, ja kysymme sitten, onko meidän nytkin seisominen kädet ristissä tai sanominen: lyö vielä toisellekin poskelle!
Hän tahtoi jäädä portille odottamaan, ja jos luulee syytä olevan, hän lyö säpäleiksi portit ja ovet. »
Virkki ja eeltä jo riensi, ja seurasi sankari aimo. 632 Niinkuin ryskinä käy, kun metsää tunturirotkon kaatajat maahan lyö, ja se kauas kuuluen kaikuu, noinp' iso ryske jo nous yli maan monitien, latulaajan, vaskien, vuotain vankuna soi, kumu kilpien sorjain, miestä kun miekat löi sekä keihäät kiiluvakärjet.
Hirmuisesti riehuu korkeus ja syvyys: Tulen välkkynäss', kosk' karkeleva laine Haaksen rintaa lyö ja ylös roiske lentää, Näet kuvan, niinkuin korkee hyyrtehinen Talven koivu, hetken väikkyilevän ilmass'; Mutta samassa se kaatuu, valelevi Laivan kannen vedell' kuohuvalla. Tulen välkkynässä miesten kasvot loistaa Kelmeät kuin peikkoin, epäilyksen vimmast' Väännetyt, ja kätens' lannistua tahtoo.
Sitten hän hujautti muutamia kertoja ja sanoi: Hyvä viikate. Onko tuolla aukealla kiviä? Ei ole. Tuolla metsän laidalla on joku, mutta se on niin suuri, että siihen ei pöljäkään lyö viikatettaan. Sen kuultuaan mies nakkasi harmaan lättälakkinsa maahan ja lähti noin viidenkymmenen sylen päässä edessään olevan ladon editse laistansa painamaan.