United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta te unohditte vain sanoa, että jos kaikki oli niin ja niin ja niin ja niin kuin te olitte otaksunut, miksi minä sitten ollenkaan olin tullut teidän luoksenne ja miksi minä nyt olen täällä. Sanokaapas! Se oli totta! Olihan se tosiasia, josta ei päässyt mihinkään. Miksi rouva Sinikka oli täällä, juuri täällä, hänen luonaan? Paavo Kontio mietti hetkisen.
Sinun täytyy luottaa minuun! Sillä muuten en minäkään voi osoittaa tarpeellista luottamusta sinulle. He katsoivat tuokion silmästä silmään toisiaan. No niin, sanoi Paavo Kontio hitaasti. Rouva Sinikka ei ole minulle samantekevä. Jaakko Jaakon-Lauri näytti vilpittömästi ilahtuvan hänen toverillisesta tiedon-annostaan.
Mutta Timo oli lähtenyt matkaan; löysi myös aholta kontit, löysi kirveen veriseltä tanterelta, jossa makasi kontio ja seitsemän härkää. Ja palasi hän retkeltänsä takaisin, kontit seljässä ja kirves kainalossa, ja silloin otettiin esiin kuusi reikäleipää ja lihankimpaleet tulesta; ja pienentyi miesten hampaissa kuiva leipä ja paistettu, suolaan kastettu härjänliha.
Paavo Kontio heitti vastauksen asemasta vain ylenkatseellisen silmäyksen häneen, kumahutti vielä kerran päättävästi pöytään rystysillään ja rupesi kiivaasti edestakaisin kävelemään. Hänen mielensä oli hirvittävässä kiihtymistilassa. Hänestä oli kuin koko huone olisi keinunut hänen silmissään. Tuhat kuvaa kulki yht'aikaa hänen aivojensa läpi!
Mutta se on kuitenkin kuin rautaisen esiripun takana. Onko teillä rohkeutta sitä kohottaa? Ainakaan ei minulla ole mitään oikeutta siihen. Ei. Mikä on mennyt, on mennyt. Me emme voi elää kahta kertaa. Paavo Kontio oli puhunut harvakseen, lyhyillä, painokkailla pään-nyykähdyksillä jokaista sanaa korostaen. Nyt kääntyi hän jälleen permantoa kiertämään.
Uusia nimiä, uusia nimiä... Kumma kyllä, Jaakko Jaakon-Laurin nimeä hän etsi turhaan koko luettelosta. Hän on mahtanut ostaa jonkun muun toimiston, tuumi hän, ja lopettaa entisensä? Ollut ehkä välillä virkamiehenäkin. Tullut erotetuksi ehkä ja ajaa nyt asioita toisten nimiin. Keh! Mitä kummia? Paavo Kontio! Ja ihan omassa persoonassaan! No, tulee mies meren takainen, ei tule turpehen alainen...
Kyllä, hymyili kysytty, vain tohtori Kontiota, jos saan luvan... Mitä noihin muihin arvonimiin tulee, niin pelkään niitä nyttemmin enää varsin vähässä määrin ansaitsevani. Mutta te olette kuitenkin sama mies? kysyi sotaherra, osoittaen häntä varmuuden vuoksi hopeapäisen keppinsä nupilla. Mikäli muut ovat minulle kertoneet, vastasi Paavo Kontio huvitettuna. Jumalan kiitos!
Me olemme päättäneet syödä yhdessä päivällistä, jatkoi sotaherra hyväntuulisesti raporttiaan. Herra tohtori tekee meille ehkä sen kunnian...? Ehdotus tuli tuiki odottamatta. Paavo Kontio ei tiennyt, mitä vastata siihen. Tuskin, virkahti hän epäröivästi. Olin aikonut matkustaa maalle tänään... Mitä hulluja?
Oli, miten oli, meidän on myöhäistä paeta enää, hymyili Paavo Kontio. Pyydän sitäpaitsi huomauttaa, että te tällä hetkellä olette joka tapauksessa minun vieraitani. He koettivat vielä naljailla jotakin, mutta se ei käynyt. Pilvi oli kerta kaikkiaan mennyt päivän tiehen. Susanna tuli hetken perästä ilmoittamaan, että siellä ulkona todellakin oli joku, joka tahtoi tavata tohtoria.
Arvelen että emännöitsijänne myös voi neuvoa sopivan huoneen minulle. Kyllä. Hyvää yötä siis! Paavo Kontio katsoi mielihyvällä hänen jälkeensä. Siitä oli pitkä aika kun hän oli nähnyt ketään niin hyvin kasvatettua nuorta miestä. Hän ilmaisi tuon ajatuksensa myös Sinikka-rouvalle, joka istui liikkumattomana takkavalkean edessä. Teidän serkkunne tuntuu olevan kelpo mies, hän sanoi.