United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja sanoi mainittu Inkeri lisäksi yksinkertaisen ajatuksensa olevan, että maan päällä on tarpeeksi vihaa ja riitaa, tarvitsematta kuulla sitä saarnastuolista". Mitä se on? huudahti Svenonius. Te ette kirjoita sen jälkeen kuin minä sanelen. Minä kirjoitan sen jälkeen, kuin olen itse kuullut hänen puhuvan. Armollinen herra, te panette sanoja hänen suuhunsa, joita hän ei ikänä ole lausunut...
Inkeri kuunteli tarkkaavaisesti... Hän oli kauan odottanut tätä hetkeä ja koonnut kaiken jäljellä olevan sielunvoimansa esiintyäkseen arvokkaasti.
Pian oli heillä monta lohta enemmän kuin tarvitsivatkaan ja sillä välin kuin Jaampa ja Mellet pystyttävät telttiä, virittivät tulta ja panivat padan kiehumaan, kävivät Laila ja Inkeri veneellä eräässä saaressa ja poimivat koko vakallisen lakkoja. Siinä keitettiin ja paistettiin kalaa ja poronkieliä, ja kaikki istuivat tyytyväisinä ja iloisina vapaassa luonnon helmassa.
No, nyt seuraat minua armollisen laamannin luo, sanoi nimismies ja tarttui Elliä käteen. Ja vie sinä, talonvouti, eukko johonkin suojaan, ettei ihmisten tarvitse töllistellä häntä... Tule nyt, sinä paholaisen pikku penikka! Tahdotaanko meidät erottaa toisistamme? Eikö äitini pidä seurata mukana? lausui Elli. Mitä te aiotte tyttärelleni tehdä? huusi Inkeri hätäytyneenä.
Ja hän ei silti ole mikään konna: tuo uskonkiihkoinen mies luulee menettelevänsä oikein ja Jumalalle mieliksi. Tiedättekö, herra, mitä minä aion tehdä? sanoi Inkeri nopeasti! Minä riennän pastorin luo ja polvillani pyydän häneltä armoa, ei itseni, vaan tyttäreni tähden.
"Mitäs se oli sitten?" "Tuolla puolen vuoren, sanovat, oli ennen vanhaan suuri kartano elikkä linna semmoinen, jossa suuri ritari asui, ja hänellä oli tytär, Inkeri nimeltään, niin kaunis, niin kaunis, ettei missään ollut niin kaunista. Sulhanen oli hänellä, nuori Lalmanti ritari, josta hän oli pitänyt jo pienestä saakka.
Risut karahtivat tuotapikaa tuleen; räiskyvästä valkiasta ja kynttilästä levisi juhlallinen valo tupaan. Elli odotti alakuloisena, millaisen vaikutuksen se tekisi. Inkeri istui hiljakseen, ikäänkuin omiin ajatuksiinsa vaipuneena. Hänen silmänsä pysyivät edelleen kiinni.
Olen kuullut hänen ristimänimensä ja ... on se tässä kuulutuksessakin, vastasi Eerikki, silmäten paperiin, mynher Vanloon ristimänimi on Aarno. Antaako se asiaan jonkinlaista selvyyttä? Inkeri ja Elli vastasivat riemuhuudolla ja syöksähtivät toistensa syliin.
Tätä tehdessä keskeytti heidät Svenonia rouva, joka sydän kurkussa juoksi ruoka-aitasta ilmoittamaan, että Mäntysuon Inkeri ja hänen tyttärensä vast'ikään olivat avanneet pihan veräjän ja lähestyivät pappilaa. Svenonius töytäsi ulos. Nimismies tyytyi katselemaan kohtausta ikkunasta. Inkeri oli tullut luottavaisesti puhumaan sielunpaimenensa kanssa ja kertomaan hänelle elämänvaiheitaan.
Portti avattiin ja suljettiin takaa-ajettujen jälkeen, ajuri lyödä läiskäytti hevosia, ja nämä kiitivät Norrbron yli... Inkeri ja hänen tyttärensä olivat pelastuneet.