United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Riitaannuimme vaan ja kovastikin Pietari Andreitshin kanssa". "Mistä asiasta?" "Joutavasta; laulusta vaan, Vasilisa Jegorovna". "No onpas syytä! Laulusta!... Mitenkäs se tapahtui?..." "Näin se tapahtui: Pietari Andreitsh oli tuonoin sepittänyt runon ja rupesi tänään laulamaan sitä minulle, minä sitä vastoin aloin vetää omaa lauluani: Kapteenin tyttö, kapteenin tyttö!

Ulkoa runoja kuulin, Puhki tuohten tuomioita, Halki lauan lausehia, Läpi sammalen sanoja, Viinasta valitusvirren, Runon ruoan kuolemasta;

Vaan koska ikä eneni, Tuli tunto täyellinen, Rupes hän runon tekohon, Teki runot, laitti laulut Hyvemmistä, huonommista, Lukkarista ja papista, Nimismiehistä, mittarista, Talonpoikainkin tavoista, Juomarista, kuoharista, Sanoi sanat räätälistä, Sotavuoenkin sovitti.

Kun Lienu esim. lausui runon Savon murteella tai piti jatkoopiston konventissa "puhheen isänmoalle", niin se oli siinä määrin kansallista, että kenen tahansa saattoi käydä kateiksi. Isänmaallis-kansallista harrastusta seurasi luonnollisena liitteenä raittiusharrastus esitelmineen, teeiltamineen, paketti-iltoineen y. m., y. m.

Saadaksensa vesikaari-jutun onnellisempaan loppuun, sanoi Salmelan isäntä: Muistatko sinä, Samu, vielä ulkoa sen runon vesikaaresta? Minä tarkoitan sitä, mikä oli aikoinaan pappilan lasten sanomalehdessä. Sinä ja Hilma luitte sitä usein ulkoa. Olihan sellainen runo Pääskysessä, mutta enpä taida sitä enään muistaa ulkoa, vastasi Samu. Hilma sen varmaan muistaa! Muistatko? kysyi isäntä.

Voi, voi! ... se on tämä runo niin ... minä sitä parempaa en tiedä missään! Se on ihan kuin minä olisin sen itsestäni tehnyt, jos vain olisin osannut. Mutta onhan täällä monta muutakin yhtä hyvää! Entäs tämä, joka on täällä vähän etempänä. En minä sitä nyt näy löytävän, mutta se on näin ja hän luki ihan ulkoa muutaman runon, joka tuntui minusta sekin siltä, että se oli Kantelettaresta.

Yhteiskunnallisiako epäkohtia olemme lähteneet hakemaan, taloudellisiako syitä tutkimaan, joiden tähden rikkaudet ovat ihmisten kesken epätasaisesti jakautuneet? Ei. Sitä runon ja vapauden pyhää tulta olemme lähteneet hakemaan, joka ei voi ihmisrinnasta koskaan tyyten sammua. Missä ovat sen liekit, missä kajastelee sen loimu?

J. Alfthanin Kirja-painosta, wuonna 1858. 10-3/8 a. 8. Jak. Juteinin Kirjoja. Kahdeksas Osa. Ajatuksen Alkeita ja Runon Tähteitä. Jak. Juteini. Wiipurissa. J. Alfthanin Kirja-painosta, wuonna 1858. 7-1/2 a. 8. Jak. Juteinin Kirjoja. Yhdeksäs ja wiimeinen Osa. Tarina ja Kummitus-Kirja. Suomalaisten Walittuja Sanan Laskuja. Jak. Juteini. Wiipurissa.

Alkuperäisessä Juteini 40 vuotta aikaisemmin edellisten säkeiden sijalla on runoansa jatkanut vielä neljänneksellä sen koko pituudesta ja siinä on meistä runon ehkä hauskin kuvaus.

"Mutta jos minä, joka en milloinkaan ennen ole saanut kokoon kaksi loppusointuista värssyä, niin helposti voin valmistelematta panna kokoon runon nyky-ajan stiiliin, miksi ei silloin niin taitava sointuseppä, kuin te olette, voisi vaikka yhdessä tuokiossa sepittää kokonaisen volyymin samaan stiiliin.