United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräässä tuollaisessa luolassa on asunut pyhä Saba, josta luostari on saanut nimensä. Tarina kertoo hänen ensin täytyneen taistella luolan isännyydestä leijonan kanssa, jonka toverina hän sitte monta vuotta eli aivan hyvässä sovussa ja rauhassa. Täällä muuten usein kuuluu shakaalein, hyeenain ja muiden petojen ulvontaa yht'aikaa kellojen helinän ja rukous- ja veisuuäänen kanssa.
Hän oli, kuten jo kerrottiin, kolmannella ristiretkellä ja kuoli voiton tiellä kaukana valtakunnastansa. Hänet haudattiin Tyroon, vanhaan vapaakaupunkiin. Mutta Saksan kansassa elää tarina, että hän syvällä Küffhäuservuoren alla Tyringissä istuu silmät ummessa suuren kivipöydän vieressä.
Muutamissa valittaa tapain turmiosta ja kehoittaa parempihin, toisissa on elatuskeinojen parannus ja muu kansainen hyöty aineenansa, toisissa syntymämaansa ja äitinkielensä puolustus niiden ylenkatsojia ja pilkkaajia vastaan. Vanhain tarina- ja loihturunoin tapaan teki myös muutamia runojansa.
Tällainen oli se miellyttävä ja sievistynyt rakennustaidon malli, joka vallitsi tässä osaavassa kansassa, niin että, käyttääkseni erään Arabialaisen historioitsijan kaunista vertausta: "Granada Yusefin aikana oli hopea vaasi, täytetty smaragdeilla ja hyasinteillä." Pikku tarina osoittanee kyllin tämän aimollisen ruhtinaan ylevämielisyyttä.
HAMLET. Vaikka kokonainen tarina. GYLDENSTERN. Kuningas, prinssi hyvä, HAMLET. No niin, mitä hänestä? GYLDENSTERN. On huoneisiinsa siirtynyt, sangen pahoinvoipana. HAMLET. Juomisestako? GYLDENSTERN. Ei, prinssi, pikemmin sappitaudista.
Hän mulle: »Heistä ensimmäinen, joista sa tiedot tahdot, oli valtiatar usean kielen sekä kansakunnan. Hän haureuteen niin oli altis, että sen luvalliseks sääsi laissa maansa, päästäkseen häpeästä hankkimastaan. Semiramis, Ninuksen jälkeläinen ja puoliso hän oli, niinkuin tuosta tarina kertoo; maansa on nyt oma sultaanin. Toinen, Dido, rakkaudesta itsensä tappoi, petti miehen kuolleen.
Niin puhu sinä, pyysi Maria. Se on vaan historia, tarina, jonka minä kuulin hyvin pienenä ollessani, silloin en minä ajatellut sitä, enkä sitä edes muistanutkaan, mutta sittemmin se on mieleeni johtunut ja vähittäin tullut aina selvemmäksi ja selvemmäksi. Noh, kuinka se oli? Niin, tahdotteko kuulla tarinaa?
Rosinen täytyi todellakin tunnustaa, että hän tiesi jotakin. Se oli surullinen tarina, jota Mathieu kuulusteli verta vuotavalla sydämellä. Rouva Charlotten oikea nimi oli rouva Houry, vaikka siitä ei oltu ihan varma. Hän oli pitkä, tummaverinen, hienopiirteinen ja hänellä oli kauniit, lempeät silmät ja hyväntahtoinen suloinen piirre suun yläpuolella.
Neljännessä talossa tuli häntä vastaan piika, veti hänet perässään navettaan ja kertoi kuiskaten, että hänen sulhasensa oli hänet jättänyt, jonka vuoksi Jaanan pitäisi valmistaa hänelle taikajuoma. Tarina ei kerro, minkä vastauksen tyttö sai, mutta varmaa on, että Jaana sai siitä parin uusia sukkanauhoja.
Urhotyöt, joita ritari teki pyhässä maassa ja joita tarina ja runous asetteli ihmeelliseen valoon, antoivat omituisen loiston hänen nimellensä ja suvulle, joka sen peri. Ritariksi pääsemiseen tarvittiin ensinnäkin aatelinen suku.