United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
KAISA. Sinua on vietelty, kauheasti eksytelty, lapsi raukka. On sitä langennut enkelikin, saati sitten turvaton tyttö. HILMA. Minä itse olen eksyttänyt itseni kaikkein enemmän. Minä en tiennyt, en ymmärtänyt, että sisaren rakkaudessa piili oudompiakin tunteita. Minä olen syypää. ROOPE. Oma syymme ei olisi upottanut meitä näin pitkälle. Mutta loppuhan siitä tulee tästäkin.
HILMA. Kaikeltapa minä nyt sinun silmissäsi näytänkin. YLISKYL
Ai, kuinka hyvää! Maistakaa, tytöt, tätä gelétä. Elina, saammeko syödä kaikki? Kaikki, kaikki. Pois, Hilma, vadin äärestä. Sinä et meille jätä mitään. Ha, ha, ha, ha. Hi, hi, hi, hi. Kello kävi kolmatta, ennenkuin he malttoivat lähteä. Etehisessä, Rollerin kammarin ovea nähdessään, he taas muistivat äskeisen kummitusjutun ja purskua täytyi, ei auttanut mikään. Hiljaa, hiljaa, ettei hän herää.
HILMA. Ethän herran tähden aikonekaan lähteä? ROOPE. Minun täytyy. Minä en voi katsella teidän sortumistanne. Te olette minulle liian rakkaat. Jää hyvästi, Hilma. Hyvä Jumala, hyvä Jumala! ROOPE. Itke vaan itke! Itku tuo viisautta sanoi isävainaajasi.
Olin vallan ihmeissäni. Semmoistako se varallisuus olikin? Vai oliko hän viime aikoina kärsinyt suurempia vahingoita? Kuinka hyvänsä, mutta siihen päätökseen tulin, ettei ainakaan Hilma vielä silloin, kun hänen luonaan kävin, tiennyt että asiat olivat olleet huonot, sillä ei hänen ajatuksensa siinä tapauksessa olisi niin yksinomaan päässeet pyörimään vaan hänen oman sairautensa ympäri.
Tuoll' liepeess' suuren hongikon Lähellä kylää mökki on; Kaks hyvää lasta armaineen Siell' asui äitineen. Nuo Kaarlo, Hilma olivat Maan päällä lapset parhaimmat. Ne köyhät oli pienoiset Ja orvoiks jäänehet. Näkyipä hovi kaunoinen Tuolt' yli metsäin, järvien Siell' oli lapset kasvaneet Ja suurest' eläneet.
Hän tietysti tahtoi unhottaa orjuutensa ajat ja välttää sen vuoksi kaikkea, mikä niistä muistutti. Muutamia vuosia kului. Hilma alkoi unehtua mielestäni pois. Kerran olin vaan sattumalta kuullut, että hänen miehensä oli perustanut villankehruutehtaan Tampereella, mutta Hilmasta itsestään ei silloinkaan tiedetty mainita niin mitään.
Laskeuvan auringon säteet heijastuivat järveen, joka välkkyi kullan karvaisena. Pienet, lehtimetsäiset saaret uiskentelivat kuin viheriäiset, pyöreät pallot kultameressä. Ja idän puolella hohti taivas purppurassa. Hilma, nyt meidän täytyy laulaa. Mitä laulaisimme? Kesäisen illan kullasta No niin, otetaan se! Aina antoi äänen. Kauniisti se sointui.
Ei, en huoli mistään. Mutta jos munia sentään keittäisi? Ei, ei. No teetä saa kumminkin tuoda? Kiitoksia, minä en voi nyt mitään syödä enkä juoda, kun vaan pääsisin nukkumaan. Hilma katsahti häneen huolestuneena. Minä tulen kyllä panemaan pellit kiinni, maisteri on niin hyvä vaan ja panee levolle, sanoi hän ja meni.
HILMA. Sitä ennen olette te vankeudessa holhouksestanne. GR