Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Pappa on kaupungin virkamies, siis säätyläinen, hän oli eilen eräässä tilaisuudessa, viskaali on asianomainen ja tulee nyt papan kanssa puhumaan tuosta merimiehestä, ehkä häntä vangitsemaankin, jos mies on hyvin huonona; eihän sitä tiedä. Voi voi! Pitää heti lähettää sairaalaan kysymään, kuinka on sen miehen laita. HILMA. Mutta rauhoitu nyt, mamma!
Päivä oli korkealla, kun Aina avasi silmänsä. Ei hän ensin muistanut mitään, vaan kun katsoi ympärilleen, huomasi hän Hilman tyhjän vuoteen ja nousi istumaan. Siellä oli Hilma toisella puolen huonetta täydessä touhussa matkalaukkunsa kanssa.
Tee kaikki mitä käsken. HILMA. Minä teen mitä hyvänsä! EEVA. Istu siihen maahan. HILMA. Tässä minä nyt istun. EEVA. Ja ole olevinasi niinkuin et puhelisikaan minun kanssani. Sano aina, kuulitko. HILMA. Kuulin ja ymmärsin. Vielä hetkinen isänmaan kamaralla armaan vieressä. EEVA. Jannelta suu kiinni! HILMA. Kuulin. Suusi kiinni, Janne. EEVA. Nyt luullaan, että minä olen Onnen herran morsian.
Hänen aikomuksensa oli antaa tyttärilleen täydellinen sivistys, he seurustelivat sivistyneissä piireissä ja kävivätkin jo tyttökoulussa. Hilma itse oli jo neljännellä luokalla. Mutta konkurssi keskeytti kaikki.
Hoh hoo, voiko kukaan minulle sanoa, mitä varten tässä maailmassa on niin järjestetty, että kun ensin on ollut oikein lysti, niin sitten tulee jäljestäpäin niin penteleen ikävä? Minä en ainakaan sitä ymmärrä. Kunpa silli nyt edes joutuisi. Kamreeri. Hilma.
Sitä ei sitten hillitse kukaan ja on mahdoton selittää heille heidän erehdystään. Kaikki menee myttyyn. HILMA. Kuulin. Se olisi kauheaa! EEVA. Keksi, rakas Hilma, keino, että herra lähtee. Kuulitko? HILMA. Kuulin. Mutta, rakas , minä olen tuhma kuin sammakko! NEITSY JANNE. Minä myös. Saakeli sentään! EEVA. Minun on mahdotonta nyt.
Ensin ilmestyi valkolakkinen pää ja utelias naama, josta kaksi pyöreätä silmää heti kohta iski heihin kiinni. Mutta sävyisästi mies kuitenkin kääntyi, meni ohitse toisia portaita kohden, ja hävisi. Toinen, kolmas ja neljäs seurasi samoja jälkiä. Jumalan kiitos, he olivat pelastetut! Tunsitko? kuiskasi Hilma. En yhtä ainoata, vastasi Aina vapaammasti hengittäen.
HILMA. Rakas Elviira, minä hartaasti toivon ja uskonkin, että kyllä sinäkin löydät sen nuorukaisen, jonka sydämen valtaat, mutta eihän sitä pidä povauksen mukaan etsiä. ELVIIRA. Sinä et soisi minulle ketään. HILMA. Kenen tahansa muun paitsi yhtä, joka on minun. ELVIIRA. Ei se ole vielä sanottu, että Sihvonen on sinun. Jos sinä Sihvosta rakastat, niin minun puolestani vapaasti.
Kuka Hilman on pyytänyt parikseen? HILMA. Ei ole pyytänyt kukaan. Minä vain tulin tapaamaan Sihvosta saadakseni sormuksen, jonka otitte. SIHVONEN. Eikö Hilma ymmärrä leikkiä ja niin tavallista leikkiä nuorten kesken? HILMA. Olkoon leikkiä tahi totta, minä tahdon sormuksen heti takaisin. SIHVONEN. Saahan Hilma sen. Enhän minä mikään varas ole. Tanssisoitto lakkaa.
Ja eriskummalliset tunteet nousivat ja täyttivät poven, aavistavaiset, riemulliset, elämänhaluiset ja sentään peräti epäselvät, ensikertaiset tunteet. Hetken verran he siinä istuivat äänettöminä, käsi kädessä. Rinta kohoili, silmät loistivat, posket hehkuivat, huulet olivat hymyssä. Käsi puristi kättä vaistomaisesti, tietämättä. Hilma Mitä? Eikös elämä ole sentään äärettömästi ihanaa? On, on!
Päivän Sana
Muut Etsivät