Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
NEITSY JANNE. En minä ole koskaan ajatellut sitä niin suureksi asiaksi, mutta minusta on ollut hauska muistella sitä aikaa. HILMA. Se oli autuuden aikaa. Monta kertaa tuskan vedet silmiini kiertyivät, kun minua aneluretkillämme paleli ja kun sinä kadulla lumella hieroit paleltuvia käsiäni tahi poskiani, mutta sydän oli tulvillaan iloa. Se oli ihanaa aikaa.
HILMA. Mutta mitä se olisi voinut olla? ROUVA. Mistä minä sen tiedän? Hän on eilen joutunut rettelöihin, ja nyt hän siitä itsekseen puhuu. Niin se on. HILMA. No, mutta pappa, joka on niin hiljainen luonteeltaan, ettei hän milloinkaan riitaannu tahi
Sekä isä että äiti kiittivät tyttärensä toimeliaisuutta ja rohkeutta. Se lievensi Hilman sydän-alaa. Entä jos toverit rupeavat minua pilkkaamaan, sanoi Hilma hetken vaiti oltuaan. Ei kukaan kunnon ihminen sellaista tekoa pilkkaa, vakuuttivat vanhemmat. Hilma rauhottui ja jäi kotiinsa yöksi. Tanssimaan ei hänen mielensä nyt tehnyt.
Niin, niin, en tahdo koskaan enää mitään aikeita itseni suhteen pitää, vaan missä minua tarvitaan, sinne menen. Henrik otti nyt taskukirjastaan esiin ne lehdet, jotka hän oli Gabrielin luona kerännyt, ja antoi ne Hilmalle. He katselivat niitä hyvän aikaa ja arvostelivat. Voi, voi, sentään, Hilma, kyllä minun tulee teitä kaikkia ikävä, sanoi Henrik ikäänkuin hyvästiksi.
HILMA. Laskekaa minut, tai huudan apua! GR
Tuoll' liepeess' suuren hongikon Lähellä kylää mökki on. Kaks hyvää lasta armaineen Siell' asui äitineen. Nuo Kaarlo, Hilma olivat Maan päällä lapset parhaimmat. Ne köyhät oli pienoiset Ja orvoiks' jäänehet. Näkyipä hovi kaunoinen Tuolt' yli metsäin, järven. Siell' oli lapset kasvaneet Ja suurest' eläneet.
Kas tuossa rahaa! Ja nyt joudu, veli hyvä, sillä aika rientää. ONNI. Kyllä, mutta yksi sana ensin, setä! Kuulkaapas, jos Hilma sill'aikaa sattuisi minua kysymään, niin olkaa hyvä ja sanokaa, että tuossa paikassa tulen takaisin, ihan tuossa paikassa. Muistatteko nyt? KAMREERI. Kyllä, kyllä.
Mörskyn Marketta sylkäsi kolmeen ilmansuuntaan ja alkoi loihtia: Mato musta maanalainen, Taakka tuomen karvallinen! Tieän mä sinun... Opettaja sanoi ... pitää imeä! virkkoi Hietalan Hilma hypätessään siihen ja painoi samassa suloiset huulensa Samun otsaan, imi myrkytettyä vertä suuhunsa ja sylki sen pois. Tämä kaikki tapahtui muutamissa sekunneissa.
Sutiputi, sutiputi sukkaan kenkään, aamulla varhain vaatetta selkään, torille, torille rumpu se käski, merelle, merelle Janne kun läksi. Sinä et olekaan minulle vihassa? HILMA. Olin minä hyvin pahoillani, kun sinä et minua kutsunut pariksesi lähtiäisiisi. Mutta eihän minulla ollut mitään oikeutta olla sinulle vihassa. NEITSY JANNE. Silloin minun syntini on kahta kauheampi.
No, ja sitten sinä menit? HILMA. Niin, ja kun tulin takaisin, oli Onni poissa ja pappa höpisi, mitä lie höpissyt, jota en ymmärtänyt. ROUVA. Jaha! No, mistä hän puhui? HILMA. Omituista kyllä, veitsistä ja puukoista ja semmoisista. ROUVA. Herra Jumala, veitsistä ja puukoista! Se on varma, ihan varma, että hänelle on jotakin tapahtunut, vaikka hän tahtoo sen minulta salata!
Päivän Sana
Muut Etsivät