Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
ELVIIRA. Mutta jopa sinä olet teeskentelijä ja kavala ihminen! HILMA. Mitä sinä puhut! ELVIIRA. Sinä koetat minulta salata, että rakastat Sihvosta. Niinkuin minä en olisi eilen illalla nähnyt, että sinulta pääsi itku, kun Neitsy Janne ajoi Sihvosen pois tanssiaisista.
HILMA. Kuulin. Siinä väärässä uskossa ovat kaikki. NEITSY JANNE. Eikö hän olekaan? HILMA. Ei ikinä! Oletko sinä höperö? EEVA. Minun pitää päästä Onneen ja merille. HILMA. Kuulin. Mainio keksintö. Sitä minä ajattelinkin. Hyvä keino. EEVA. Ainoa. Minä nyt ymmärrän. Jees. Meidän kapteeni ja neitsy Eeva! EEVA. Mutta herra on täältä toimitettava pois, muuten syntyy pahempi villitys kuin äsken.
Henrik vaati iltapäivällä Hilman luoksensa, jolloin tiesi hänellä olevan aikaa, ja rupesi kyselemään häneltä hänen lapsuudestaan. Se oli ihankuin avaimen löytäminen Hilman olentoon. Hän rupesi mielellään kertomaan, ja Henrik, ennenkuin aavistikaan, oli jo unohtanut nuo molemmat tiensä, ja suurella uteliaalla huomiolla kuunteli, mitä Hilma puhui.
KAMREERI. Mamma! Minnekä hiiessä minä nyt tämän paketin ONNI. Antakaa tänne minä tiedän. Kas niin! Mutta täytyykö minun todellakin aivan heti ? KAMREERI. Jos sinulla on hiukankin ystävyyttä minua kohtaan, niin ONNI. No, kyllä, kyllä. Olkaa huoleti! KAMREERI. Hän tulee! Minä kiidän tieheni. Onni. Hilma.
Sitten hän kääntyi kehtoon päin missä pikku Hilma nukkui. Nykäsi hiljaa kehtoa likemmäksi itseään ja hymyillen sanoi: "Voi, kun loppuivat taas puolat ja pieni on vielä tämä minun puolarini, joka täällä kehdossa nukkua pyysköttää.
Aika riemu siinä syntyi, kuin kukin sai saatavansa. Hilma sai aapisen punakantisen ja heti alkoi hän kukkoa siitä hakea ja kuin kukon löysi, niin nauru pääsi. Helli sai makeisia kääreen. Eikä hän raahtinut niitä syödä, ei maistaakaan, katseli vaan ja näytteli muillekin. Elsa sai punarantuiset sukat.
Mutta se on sellainen se Eeva, että ei kukaan tiedä, ketä hän rakastaa. HILMA. Eevako? Ei suinkaan se vain ole Eeva Ruskoranta? ELVIIRA. Juuri Eeva Ruskoranta. HILMA. Tuoko se oli, joka äsken tuolla meni? Voi, mennään mekin maantielle kävelemään, että saan nähdä hänet lähempää.
ROUVA VALTANEN: Se on totta, unohdin aivan että Hilma on lomalla. Eikös vaan sittenkin... MARTTA: Minä menen, äiti. ROUVA VALTANEN: Ei, te ette osaa sitä kukaan. Ja jos kuoressa tuntuu vähänkään palaneen käryä, ei Valdemar voi syödä. Kyllä minun täytyy... MARTTA: Isä! Minulla ei ole aikaa. MARTTA: Sinulla ei ole milloinkaan aikaa. MARTTA: Ei. Pian.
HILMA. Niin, se se oli hänen tahtonsa. Tahdothan sinä täyttää sen? Pidät kai sinä pyhänä vainajan viimmeisen toivon? ROOPE. Pyhänä? Tottapa kaiketi. Ajatteletko sinäkin, että tuollainen kuolevan toivo on täytettävä? Ajatteletko sinäkin niin? HILMA. Kun vielä kyseleekin! Totta kai. Eikö se olisi kauhea rikos, jos ei tekisi niin? Sanotaan, että Jumala puhuu kuolevaisen suun kautta.
HILMA. Maailma ei tuomitse niin väärin. Se mitä olen ainoan kerran elämässäni ollut, en aio olla hautaani asti.
Päivän Sana
Muut Etsivät