United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mikä soitto? Mi kaihon ääni! Te paimenet, hiljaa: Panin huilu se on! Noin satakielet edes ei vois laululla rintamme hehkua tulkita koskaan! Suuri hän vielä on Pan, vielä hän herramme on! Paimenet, paimenet, kuulkaa, kuulkaa vuoret ja laaksot: Nuori hän vielä on Pan! Laulussa nuori hän on! Poissa on lemmen onnekas aika ja poissa sen riemut. Kaihot nuoruuden huiluunsa jäänehet on!
Niinpä jo valtiahan pääpohjiin astuen virkkoi: "Vanhus, et kai varo vaaraa, kun vihamiestesi luona noin nukut huoleti vain, jos säästikin henkes Akhilleus. Poikasi ostanut juur' olet irti ja maksanut paljon, kolmepa vertaa sais sun päästäsi, viel' eläväisen, poikasi luovuttaa, kotilinnaan jäänehet, jos vain tääll' Agamemnon ois ja akhaijit muut sinut nähneet."
Virkkoi noin; hyvä neuvopa tuo oli Hektorin mieleen. Kohta hän vaunuiltaan tamineissaan karkasi maahan, eivät vaunuilleen urot Troian jäänehet muutkaan, vaan kera maahan karkasivat jalon Hektorin jälkeen.
Hän tuomaripöydästä vietiin pois hän, kansan mies, joka oikeutta säätää ja muillekin jakaa ties, ja oli kuin Suomesta sortunut ois lujin turva lain, väkivalta ja vääryys jäljelle jäänehet vain. Hän tuomaripöytähän istuu taas mut hallitsemaan, hän, oikeuden vartija, kalpa nyt kansan ja maan, hän valvovi siinä kuin harmaja paas, vakavarma niin, teräskatse kantava myrskyihin kaukaisiin.
Tuoll' liepeess' suuren hongikon Lähellä kylää mökki on; Kaks hyvää lasta armaineen Siell' asui äitineen. Nuo Kaarlo, Hilma olivat Maan päällä lapset parhaimmat. Ne köyhät oli pienoiset Ja orvoiks jäänehet. Näkyipä hovi kaunoinen Tuolt' yli metsäin, järvien Siell' oli lapset kasvaneet Ja suurest' eläneet.
Ei meitä auta höyry, ei sähkö, ei lento. Siinä me surraan, siinä me huomenet huollaan, siinä on myös vesa toivomme kultainen, hento. Muistako sitten jälkehen jäänehet liemme vai muut meistä, sen uskon me hautahan viemme: ei sovi ihmisen olla ihmisen herra muulla kuin hengellä vain, kuin Väinämö kerran. Hulluuden kansako? Sitten on elo turhaa! Sitten ne harhausi taatot ja taattojen haaveet!
Tuoll' liepeess' suuren hongikon Lähellä kylää mökki on. Kaks hyvää lasta armaineen Siell' asui äitineen. Nuo Kaarlo, Hilma olivat Maan päällä lapset parhaimmat. Ne köyhät oli pienoiset Ja orvoiks' jäänehet. Näkyipä hovi kaunoinen Tuolt' yli metsäin, järven. Siell' oli lapset kasvaneet Ja suurest' eläneet.