United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ehkä olisi Annikki parka vihdoin kuitenkin saanut Kolin kolon täytetyksi, ellei olisi eräänä yönä kaatua kumahtanut kuormansa alle. Aamulla ani varhain löysivät paimenet piian poloisen kuolleena kallion kupeelta. Kurttuisiksi olivat jo hänen kasvonsa käyneet, ne samat, jotka ennen olivat olleet niin erinomaisen verevät.
Täälläkö piilette, te kehnot kanakopin vartijat! Ruunun haukan kynsissä on nyt musta kukkomme. Oi teitä, te kehnot karjapiiat! Suden suuhun päästitte parhaan lypsylehmän. Voi sitä Mustikki parkaa! Voi teitä, te pakenevaiset paimenet.
Rannoilla kihisevät kalakaijat ja peltopyyt, ja lammet täynnä vesilintuja, vesikanoja ja rantasipiä vilisevät. Kesyttömät puhvelit jättävät ropaisen kylpynsä, kun ratsastavaiset paimenet heitä häristelevät. Alankojen omistajat itse asuvat Apennineillä. Sieltä he lakeuksille laskeuvat vaan kylvämään ja leikkaamaan.
Joku pirulainen oli taas pannut rinninkin seposelälleen.» »Eikö ollut eläimiä?» »Ei.» Ja sitten he molemmat valittivat, miten ilkeitä ja hävyttömiä ovat paimenet, joiden syyksi asian uskoivat. Mutta kohta isäntä käänsi puheen toisaalle: »Kuule, tiedätkö sinä, kulkeeko se Matti tuolla Märkäsen tyttärellä?»
Kaupungin väestö näet pakeni minkä ehti porteista muurien ulkopuolelle, mutta maalta ja likeisistä kaupungeista tulvi tuhansittain ihmisiä palavaa kaupunkia katsomaan. Poikaviikarit ja Campanian puolivillit paimenet taas riensivät paikalle saaliin toivossa.
Toisin vaivainen varoan: Kuoreni kolottavaksi, Lehtivarvat vietäväksi. Useinpa minun utuisen, Usein utuisen raukan Lapset kerkeän keväimen Luokseni lähenteleikse, Veitsin viisin viiltelevät Halki mahlaisen mahani; Paimenet pahat kesällä Vievät vyöni valkeaisen, Ken lipiksi, ken tupeksi, Kenpä marjatuohiseksi!
Se tuntui näkymättömien henkien säveliltä, jommoisia paimenet lienevät entisinä kulta-aikoina saaneet kuunnella Tessalian laaksoissa Pafoksen viileissä lehdoissa. Sanat, jotka olivat Apekideen kielelle kihonneet vastaukseksi egyptiläisen sofismeihin, häipyivät vavisten pois.
On karja aarteenamme Ja kukkaset; Niit' tyynnä omistamme Me paimenet. Vaikk' kylmä kukat hyytää Ja myrskyt soi, Mun riemuain ei syytää Ne hautaan voi. Kun talven tuiskut pauhaa, Käyn mökkihin, Siell' lämpimää ja rauhaa Kyll' löydänkin. Siell' lieden loistamassa On hauska työ, Ja karja navetassa Apetta syö. Ma laulan: kukkasvirsi Tuvassa soi, Vaikk' kukat hyyti kirsi, Min talvi toi.
Isäntä panee paimenen laumalleen, ei paimenen, vaan lammasten vuoksi. Jos minulla olisi poika, joka voisi valtikkaa pidellä siinä tapauksessa, että minä kaatuisin, olisi minulla ehkä oikeus, niinkuin minulla on tahto, uskaltaa tätä rohkeaa taistelua; vaan teidän oma Raamattunne sanoo, että lampaat hajoavat, kun paimenet ovat kaatuneet".
Uutteraan puhaltelivat pienet paimenet tuohitorvihinsa, siten karjasta ulohtaalla pitääkseen petoeläimiä, joita siihen aikaan oli paljoa runsaammin kuin nyt ja jotka useinkin köyhille asukkaille tuottivat kurjuutta ja nälkää, kun ne saaliikseen veivät joko ainoan hevosen, lehmän tai koko lammaslauman.