United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tahi joinkuin sinnepäin: Niittämässä niityllään Kun ol' ukko-vaari, Siinä hänen edessään Loisti vesikaari; Viikatteella siepaten Katkas ukko poikki sen. Kenpä voisi kertoa Ukon kummastusta, Kun nyt vesikaaresta Kirpos lehmä musta! Vielä rainta kultainen, Sekä leipä rukiinen!
Minä näin teidän kumartuvan katselemaan jotain esinettä, ja silloin tuntui melkein kuin olisin tuttujen luokse tullut. Ja niinpä koputin kuin koputinkin. Vanha rouva toi vieraansa kyökkiin ja, kääntyen siellä miehensä puoleen, virkkoi: Tuomas, täss' on vieras, joka hakee suojaa meiltä. Terve tultua, sanoi kelloseppä, astuen tullutta vastaan. Terve tultua, kenpä lienettekin.
"Kenpä se kylällä huuhui Toivoisinko taatokseni? Kun tulisi taattoseni, Kullasta tuvan kutoisin, Kultaiseinät seisottaisin, Kultalattiat latoisin, Kultapatsahat panisin.
Tohtorin kasvot vääntyivät jonkinlaiseen ystävälliseen hymyyn. Hagelwetter! sanoi hän, kenpä ei olisi kristitty! On vain monta luonnollista asiaa, joista ei Raamatussa puhuta.
Ma hälle: »Vaikka tulen, jää en tänne, mut kenpä itse oot, niin kamaltunut?» Hän mulle: »Näät, ett' olen itkeväinen.» Ma hälle: »Henki kadotettu, tänne jää itkuus, vaivahasi! Tunnen sinut, mutainen vaikka koko muotos onkin.» Päin purtta ojentui hän kaksin käsin, mut hänet torjui valpas Mestarini ja virkkoi: »Joudu muiden koirain joukkoon!»
"Oh, kenpä sen tietää", vastasi toinen levollisesti, melkein papillisen arvokkaasti ja yhä katsoen suoraan eteensä. "Varmaankin on siinä vain rautaa tai ehkä hiiliä. Englantilainenhan se on." "Englantilainen, niin, hi hi! Oikea englantilainen kyllä! Sitkeä ja kestävä kuin englantilainen pihvipaisti, vai mitä? Hän tahtoo kaiketi itse päästä pois, hi hi! Oletteko kuulleet moista, herra välittäjä?"
Taideniekka väitti: »Teill' on silmät oravaisen.» Anja-rouva naurun päästi kauvas kaikuvaisen. »Kenpä tietää, hampahat myös oravan teill' lienee?» Anja-rouva nauroi sekä vastas: »Herra tiennee! Vaarallista varmahan ei oravan lie puru.» Taideniekka huokas: »Ah, se on kuin sydänsuru! Oravainen hampahansa yhteen aina puree.» Anja nauroi: »Houkka on, ken oravan tähden suree.»
Eerikki, vähä ritari, Valekirjat kannatteli, Valekirjat kiiruhusti, Saatteli valesanomat: "Lalmanti on soassa voittu, Pantu maahan paineluissa." Kenpä neien naittajaksi, Itkettäjäksi ihanan? Suku suuri naittajaksi, Itkettäjäksi ihanan; Itketti ihalat silmät, Vetytti punaiset posket. Väen kihlat kannettihin, Väen sormus vaihettihin, Väen ois vihille viety.
Yksin vieno veet vetelen, Yksin kannan puut poloinen, Yksin jauhan, yksin laulan, Yksin leivon, yksin keitän; Kaikissa katala yksin, Toist' ei turvana ikänä Yksin liitäme levolle, Yksin nousen vuotehelta. Eipä keksi suuret sulhot, Ei ne keksi köyhän lasta Kesannolla kenkiväksi, Rannalla rakentavaksi Kenpä se köyheä käkisi, Lehmitöntä leyhkäsisi! Korpikotinen.
Kun hän sitten, asiakirjat tarkimmasti tutkittuaan, astuisi julkisuuteen esittäen alkuperäisiin lähteihin perustuvan kertomuksen petoksesta ja sen todellisista syistä, kertomuksen, joka näyttäisi toteen, ettei Eberhard von Schranden suinkaan ollut näytellyt pirullista osaa, kuten huhu mainitsi, vaan oli yksinkertaisesti joutunut tapausten uhriksi kenpä vielä silloin uskaltaisi kohottaa kätensä tämän paljon kärsineen miehen haamua vastaan.