United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !


Pauhaa siinä kovasti

Ulkona raivoaa lumipyry ja pauhaa ankara myrsky; sudet ulvovat joen jäällä; nälkäinen ilves hiipii kallion rotkossa. On loppiaisilta, ja puhde on jo muuttunut pimeäksi.

Koska linnut rannan hiekkaa Suutelee ja tervehtää, Koska koski riehuu, pauhaa Silloin sulaa järven jää. Silloin laine loiskii rantaa, Tuuli jäitä järkyttää, Virran vesi sillat sortaa, Koneet kaataa, hävittää. Vaan kun vesi vallatonna, Työnsä täyttäin, mellastaa, Taisto taukoo, kahleetonna Kulkee laine laidoissaan.

Kepeä voittos, lehdet kepeämmät, ja kerran ne on voittajas: kun emo maa sun painaa povelleen ja karkeloon et kiidä syksyiseen, ne saapuu sadoittain, sua kestävämmät, ja karkeloivat kummullas! Hyvät silmät. Hyvät, hellät silmät, teissä ei mulle, ei mulle rauhaa, salolampeen ei veret tyytyä voi, jo koskena suoneni pauhaa,

Kuullelkamme kerran vielä kuinka synnyinlaaksom kevätyönä soi, eron viimeisenä yönä, kuun paistaessa kirkkahasti. ANIAN. Kuullelkamme, ystäväni. MARGARETA. Kuullelkamme! ANIAN. Tyyni, ihmeellinen ! MARGARETA. Kaikkialla hiljaisuus; ainoastaan männistössä yölintu ääntää. ANIAN. Ja rauhallisna pauhaa kaukahinen koski. MARGARETA. Kaimalan koski pauhaa ja kultana kuumottaa kuu.

"Laki!" vastasi asemies. "Mutta älä siinä seiso ja pauhaa, talonpoika, vaan päästä irti renkisi ja toimita hevosilleni ruokaa!" Petter kiukustui.

Myrsky puistaa taivaankantta; meri pauhaa, hyöky hyökkää halkeimista, laivan liitteet koitellen. Joka lauta ryskää, ruskaa; vaan immen syleilyissä, hekumassa, hurmoksissa pilkkaat kuolemaa ja juot. Haa, kokenut, naurat kuten huuhkain raunioissa, ja puistat valkopäätäs, suurten syntein painamaa.

Sua kaikki kiertävät taivaan kaaret ja tähtisarjat ja valosaaret, sua kumartaa kuun, päivän kulta ja otava oppinsa ottaa sulta, niin myöskin henki inehmosenki. Sua sentään säälin ma, tähti parka, mi tiedä et, miten veri karkaa, miten tulet riemun ja tuskan palaa, kun synti hehkuu ja sydän halaa ja aatos pauhaa ja ei saa rauhaa.

Imatra, rysky, pauhaa intoo uutta Ja syömeen taivaan tulivasamat! Sais siitä sankar taistoon voimakkuutta, Jos masentaa sen esteet surkeat. Ja sankar nousee taasen intomielin Ja miekan kahvaan käsi jännittyy! Ei kyitten parvi taida kähykielin Siell' liikkua, miss' sankar näyttäyy!

Näe, mikä haahmo hiipii tuolla! hänellä on terävä puukko kädessä, hän seisoo alus-hameessa laattialla hän miettii. Ei, se pitää tapahtuman. Emma avaa oven, hiljaan kuin hiiri lähtee hän huoneesta, vaan saranat rutisee, hän ei voi estää sitä. oli kolkko ja pimeä. Yks ja toinen tähti loistaa suruisesti pilvien välistä; tuuli pauhaa hirmuisesti.