United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei tuomios erheen lasta, ei syntistä vaimoa maahan lyö, ken pilkkas sua, sitä vasta sun muistaa armos aulein työ. En kerskata, mieli: mut ehdoin en syntihin suostunut milloinkaan. Hymys mullekin lempein lehdoin kevät, sai suvi suoneni paisumaan himon äänen myös minä kuulin, kun karkelot näin elon seppelpään, kun verenhehkuvin huulin se mulle haastoi lemmestään.
Mutta me vain kuristamme ihmisiä, kun he jollakin tavalla tuottavat pettymystä. Torquatus Silanus-raukka on jo varjo. Hän avasi suonensa muutama päivä sitten. Lecanius ja Licinius ottavat kauhulla vastaan konsulinviran. Vanha Traseas ei vältä kuolemaa, sillä hän uskaltaa olla rehellinen. Tigellinuksen ei ole vielä onnistunut saada minulle käskyä, että avaisin suoneni.
Masha ei ottanut kättään pois ... ja yht'äkkiä hänen huulensa kajasivat poskeeni ja minä tunsin niiden palavan, raikkaan suudelman. Suoneni kuohahtivat. "Armas Maria Ivanovna", lausuin hänelle; "tule vaimokseni, tee minut onnelliseksi". "Rauhoittukaa, herran tähden!" sanoi hän äkkiä, irroittaen kätensä. "Tilanne on vielä vaarallinen: haava saattaa aueta. Säästäkää itseänne edes minun tähteni".
KUNINGATAR. En, vaan meidät. HAMLET. Oi, katsokaa! Kas, kuinka pois hän hiipii! Isäni ihka eläväinen muoto! Kas, tuolla käy hän, juur' nyt, ovest' ulos! KUNINGATAR. Tuo vaan on sairaan aivos sikiö; Ja olemattomia esineitä On hulluus aina valmis luomaan. HAMLET. Hulluus! Mun suoneni soi raittiisti kuin teidän Ja tahdin mukaan tykkii. Mitä lausuin Ei hulluutt' ole.
Sinun luontoisellesi miehelle, joka on kuin tulta ja kiehuvaa vettä, voi sellainen käydä päinsä, mutta ei minulle. Minulla on gemmani, korkokuvani, vaasini ja Eunikeni muuta en kaipaa. Olympoon en luota, vaan valmistan sen itselleni maan päällä ja nautin, kunnes jumalallisen jousimiehen nuoli minut lävistää tai kunnes Caesar käskee minun avata suoneni.
Kepeä voittos, lehdet kepeämmät, ja kerran ne on voittajas: kun emo maa sun painaa povelleen ja karkeloon et kiidä syksyiseen, ne saapuu sadoittain, sua kestävämmät, ja karkeloivat kummullas! Hyvät silmät. Hyvät, hellät silmät, teissä ei mulle, ei mulle rauhaa, salolampeen ei veret tyytyä voi, jo koskena suoneni pauhaa,
Minä itse, joka olen saanut sangen paljon oppia, en ole vielä oppinut olemaan tarpeeksi suuri konna, ja sentähden minun pitää avata suoneni... Mutta täytyisihän minun elämäni kuitenkin loppua, ja jollei se loppuisi tällä tavalla, niin se loppuisi jollakin toisella tavalla. Sääli Eunikea ja sääli vaasiani, mutta onhan Eunike vapaa ja seuraahan vaasi minua.
Sit' enkö lujast' aio ma parantaa? Ja luja aikomus, ma tiedän, kauas ihmistä voi auttaa. Mua kuulkaa, Nathan! Ristiritari tuon munkin oon mä kuitenkin, se, joka on teitä syyttänyt. Te tiedättehän, mi mua kuohutti, mi suoneni sytytti tuleen! Mua tomppelia! Ma sieluineni ruumiineni tulin syliinne heittäytymään.
Eesti mä oon sekä Eestiksi jään, Kunnekka kalma mun peittävi pään'. Eestien henkeä suoneni tykkii, Eestien verta mun syömmeni sykkii, Eestien kieli mun suustani raikuu, Eestien miel' läpi aivoni kaikuu. Eesti mä oon sekä Eestiksi jään, Kunnekka kalma mun peittävi pään'.
»Mitä olet tehnyt, mitä olet tehnyt, mitä olet tehnyt!» löivät suoneni. »Kiusaukset astuvat elämässä meitä vastaan; joskus tulee niinkin kova kiusaus, että tahtoisi murhata. Mutta rukouksen avulla on kiusaus voitettava», puheli opettaja. »Mitä olet tehnyt, mitä olet tehnyt, mitä olet tehnyt», löivät suonet korvani juuressa. »Te nuoret tytöt, pankaa mieleenne opettajanne neuvo.