United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sanoihan se ihan suoraan, että minun piti kysyä jotakin henkilöä. Niin sitä herraa, etkö kysynyt häntä sitten? Herraa, herraa, eihän se mikään herra ollut, sehän se siinä juuri onkin sikamaista? No mikä se sitten oli tuo Abi...? Olet sinäkin koko tomppeli, kun et sinäkään sitä älynnyt. Hooo...! Jo selveni mullekin asia, joskaan ei vielä täydellisesti.
Lauloipa mullekin laakson lintu Taivahan kaunihill' äänellänsä; Päiv' oli silloin lämmin ja leuto, Kukkaset suuteli toisiansa, Kukkaset suuteli, lehtoset lempi, Kuusia syleili hempeä henki, Minäkin lintua lempiä sain. Autuas aika ja kultanen kehto! Laakson lintua lempiä sain! Kukkaset lempivät, lempivät lehdot, Luonto kaikk' oli lempeä vain. Vaan ijäks taivas ei maillemme mahdu.
Kiitos, Jesus, Vapahtaja, Veri-ylkä kallihin! Suuri synnin Sovittaja! Armoasi mullekin Annat veres, rakkautes, Kärsimises, elämäs, Voittos, ylösnousemises Mulle takaa lempeäs. Hengelläsi virvoitta'os Sieluni nyt uudestaan, Synnist' ikipuhdista'os, Saata liha kuolemaan, Anna pyhä, täydellinen Sydämmeeni rakkaus, Että olis elämäni Opillesi kaunistus! "Maria!"
Ollut ei arkea mulle ja ollut ei päivää ja yötä, vain oli laulusi sun. Oi, kesä kaukahinen! Oi satakieli, sun laulusi muistossa vieläkin väikkyy: tummaa silmää kaks, vaalea, kutrinen pää. Oi kesän yhden sa mullekin laulanut oot, satakieli. Kerran lienen sun lasna ma nähnyt tai uness' ehkä.
Lauloipa' mullekin laakson lintu Taivahan kaunihill' äänellänsä; Päiv' oli silloin lämmin ja leuto, Kukkaset suuteli toisiansa, Kukkaset suuteli, lehtoset lempi, Kuusia syleili hempeä henki, Minäkin lintua lempiä sain. Autuas aika ja kultainen kehto! Laakson lintua lempiä sain! Kukkaset lempivät, lempivät lehdot, Luonto kaikk' oli lempeä vain. Iäks taivas ei maillahan mahdu.
Sinulle niinkuin mullekin. RISTO. Terveydeksenne, hyvät vieraat. Tulkaapas maistamaan. Tänä iltana, miehet, saatte juoda niin paljon kuin haluttaa. Minä takaan, ettei meiltä tavarat kesken lopu. Noin. Antakaa mennä pohjaan saakka vaan yksin tein. Kas, niin. Kaadetaanpas kohta toista. Minun häissäni ei pidä kenenkään moittiman ryyppyjen välejä liian pitkiksi.
Kummulle tuon kukkaiskehdon, Haavoist' istuttelen lehdon, Niiden viihtymys se hinta Itkuin on. Lehtohon linnut taas riemuja tuo, Viihdynnän mullekin hetkeksi suo, Viihdynnän, vaan kuinka kauvan? Yö tuo taasen halloja, Linnun lakkaa laulanta Ihminen, käy onnes sauvaan! NYKYINEN SYD
Vain tuuliviirin, vanhan tuttavan, näin yhä paikallansa valvovan. Ja tallin puolelta ma kuulin vaan kun tömisteli varsat jalkojaan. Niin oli kaikki ihmeen onnellista, niin rauhaisaa, niin tyyntä, turvallista. Ma seisoin yössä, katsoin, kuuntelin: tää kuului kerran kaikki mullekin. Niin lauloi kukko. Ah, en tiedä kuin ma niinkuin valehesta vavahduin, ma seisoin, itkin, käännyin takaisin.
On sydän vilpas, innokas, Minulla hehkuva: Siis tulevaisuus toivokas, Jokseenkin lupaava. Mutt' miten taidan onneni Todella säilyttää? Ja miten vaellukseni Tääll onpi päättyvä? On Luoja luonnon lahjoja Mullekin jakanut, Armon ja onnen aarteita Eteeni avannut. Korkeaan tarkoituksehen On Luoja ihmisen Tänn' asettanut; sydämmen' Tunteepi myöskin sen.
Miks' syntyneet ei wiisahat Mun eessäin maailmaan? Ne joill' ois maineet mahtawat Ja woimaa warressaan. Ma synnyinkö noin suotta waan, Tai tyhjän tarpeheks', Tulinko tänne maailmaan Waan joukon täytteheks'? Jos niinkin on, niin totta lie Täss' sijaa mullekin, Jost' elon wirta minut wie Sen kowaan leikkihin.