United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, sanoppas nyt, mitä minun pitää toivoa itselleni? Onko hyvä, jos minä toivon itselleni kaikki maailman rahat, tahi jos toivon pääseväni keisarinnaksi, tahi jos toivon oppivani aapiskirjan ulkoa, tahi saavani parin uusia sukkia, koska vanhoissa sukissani on reijät kantapäissä? Tahi jos minä toivoisin, että sunnuntai-aamuna saisin kaksi palaa sokeria kahvikuppiini yhden asemesta?
Jos vain tulisi päivä, lähettäisin sinut Tuomelaan lääkettä hakemaan itselleni.» Niini hyppäsi vuoteeltansa ja puki pikaisesti yllensä, sanoen: »
Juusellakin oli iso pahkakuppi kädessä ja, vahvin kun oli, työnsi hän kaikki muut syrjälle ja ojensi kuppinsa vellinjakajalle. "Mitä, tuommoinen vankka mies tulee täältä ruokaa tahtomaan, kyllä täällä on työtä tositarpeessakin olevista", sanoi vellinjakaja. "En minä itselleni tahdokaan, mutta minulla on täällä kuusi lasta, joiden edustajana minulla on oikeus olla", vastusti Juuse.
Ah, teidän käytöksenne on pakoittanut minua tekemään siten. Muistakaa, ett'en minä koskaan ole pyytänyt itselleni mitään, enkä koskaan koettanut koota itselleni rikkauksia. Ah, teidän onnenne oli mun ainoa huoleni! Muistakaa, että ette ole minun hallitsijani, ja että jos minä olen sallinut teidän olevan hyvän-tekijäni, niin olisi teidänkin pitänyt osoittaa itsenne minun uskolliseksi ystäväkseni.
Minä kun näin hänet, niin sanoin itselleni jo samana iltana muistatko, kun silloin tultiin sinne yhtä matkaan sanoin, että tuossa se nyt on, enkä lähde edempää katselemaan, niinkuin sitten kävikin ... helposti ja ihan itsestään ... luulin minä ennen, että siinä olisi hankalammatkin mutkat.
Sittenkun päätoimemme oli suoritettu, Ula palasi Umpangeni'hin, Kuninkaan kraal'iin, minä taas läksin muutamiin Transvaalilaisiin uudistaloihin hankkimaan itselleni karjaa ynnä muita välttämättömän tarpeellista asioita.
Jospa ne nyt pian saisin kunnolla kotiin navettaan kaikki kymmenen." "Tuolla maantiellä näet niiden vaeltavan kotiin. Ne saapuvat kaikki terveinä ja kylläisinä perille." "Joko ne menevät? Ei, odotappas hieman, minä toivon itselleni jotakin muuta." "Viimeinen toivosi on täytetty. Toivoa kyllä saat niinkauan, kuin elät, mutta toteuttaminen ei ole enää minun, eikä sinun vallassasi.
Tässä istut nyt, sanoin itselleni, sinä, kirjailija, jolla on taipumusta hermostumaan ja jonka ruuansulatus on huonossa kunnossa, ja kuitenkin olet syönyt kuin merimies tai maanraataja. Sinä olet rasittunut hyöriessäsi ja pyöriessäsi parin viikon aikana kuin poikanulikka.
Minä otan mukaani mikä itselleni kuuluu. Sinulta en tahdo mitään, en nyt enkä myöhemminkään. Helmer. Hulluuttahan tämä on! Nora. Huomenna matkustan minä kotia, tarkoitan, vanhalle kotipaikalleni. Siellä minun lienee helpointa löytää jotakin tointa. Helmer. Voi sinua soaistua, kokematonta olentoa! Nora. Minun tulee koittaa saada kokemusta, Torvald. Helmer. Heität kotisi, miehesi sekä lapsesi!
Minun tuli hyödykseni käyttää nuorempien päivieni kovaa opetusta ja ryhtyä työhön lujalla ja vakavalla sydämellä. Minun tuli tarttua puunhakkaajan kirveesen ja raivata itselleni tietä vastusten metsän läpi, kaataen puita, siksi kuin pääsin Doran luo. Ja minä astuin kelpo vauhtia, niinkuin kaikki olisi saatu aikaan vaan kävelemällä.